Pallontallaajat.net
Valikko

Ensikosketus kujien täyttämään kaupunkiin

Aamiaiskauppamme

Maanantaina noudimme aamupalatarvikkeet pienen pienestä lähikaupasta, josta lopulta ostimmekin tuoreet ja herkulliset aamiaissämpylämme koko lomaviikon ajan.

Grande Canale

Koko päivän kuljailimme edestakaisin pitkin Venetsiaa, katsellen ja tutustuen lähiympäristöömme. Teimme vaporetto eli vesibussiajelun pitkin Grande Canalea, minkä aikana saimme jonkinasteisen käsityksen Venetsian koosta. Ihailin vanhoja rakennuksia ja rappioromanttista arkkitehtuuria ihmetellen samalla kuinka kaikki liikennöinti hoitui veneillä. Ohitsemme lipui gondoli-, poliisi-, ambulanssi-, palokunta-, jätteidenkeruu-, elintarviketoimitus- ja ties minkä alan veneitä. Kaikki tuntui kuin kummalliselta unelta, jossa kaikki on kääntynyt päälaelleen.

Turistien MUST kohteet

Päällisin puolin näimme Venetsian joka ikisen turistimagneetin, mutta harmiksemme yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä, Huokausten silta (rakennettu v. 1602), oli remontin alla. Romanttinen nimi viittaa vankeihin, jotka sillalla päästivät huokauksen nähdessään vapautensa viimeistä kertaa ennen siirtymistään sillan toisen pään vankityrmiin. Kanavan vedenrajan alapuolella sijaitsivat vankityrmät ns. ”kaivot” ja ylimmässä kerroksessa vankikopit ns. lyijykammiot, josta mm. Casanova pakeni v. 1756. (Ja kyllä, yritän mukamas päteä jollain historiallisella faktalla, jonka olen lukenut Wikipediasta..!)

Jo ammoisina aikoina itse Napoleon kutsui Piazza San Marcoa eli Markuksen toria ”Euroopan tyylikkäimmäksi olohuoneeksi”. Olen samaa ja eri mieltä. Mielestäni hänen sanansa eivät kuvaa ainoastaan Markuksen toria vaan koko Venetsiaa. San Marcon tori oli aurinkoisella ilmalla niin täynnä turisteja ja puluja kuin opaskirjasta olimme alkujaan lukeneetkin, mutta sateisemmalla kelillä hajurakoa muihin ihmisiin riitti enemmän.

Piazza San Marco

Rialton silta oli kuin turistimeri, jossa kaikki yrittivät tunkea toistensa ylitse, alitse ja ohitse lukuisten krääsäkauppojen välissä. Jokainen halusi saada itsestään kuvan sillankaiteeseen nojaten, vaikka henkilökohtaisesti en pitänyt taustanäkymää lähelläkään Venetsian kauneimmista. Sen sijaan asuntomme lähellä oleva Ponte dell´Accademian silta oli mielestäni näköalaltaan huomattavasti hienompi varsinkin auringonlaskun aikaan.

Rialton silta

It’s PIZZA time!

Illalla söimme Taverna San Trovaso –nimisessä ravintolassa. Rafla oli siitä hauska, että yhdelle sen seinistä oli aseteltu kuvia ravintolasta nousuvesiaikaan. Venetsiassa nousuvesi nousee todella korkealle ja kuvista saattoi nähdä kuinka kyseinen rafla oli joutunut laittamaan ovensa eteen korkean vesiesteen, jonka yli asiakkaat sitten saivat astella kumisaappaissaan sisään.

Venetsiassa onnistuin viimein kaikkien tähänastisten elinvuosieni jälkeen löytämään lempi pizzatäytteeni: tonnikala-sipuli. Omnomnomnom…! Harmi vain, että eettisistä liikakalastussyistä minulla on ollut tapana boikotoida tonnikalaa. Toisaalta syön niin harvoin “roskaruokaa”, että voin kaiketi niinä harvoina kertoina nauttia kyseisestä pizzasta ilman huonoa omaatuntoa.

Palokunta

Kuinka Venetsiassa eksytään?

Oletteko muuten koskaan kuvitelleet miltä tuntuisi kulkea todellisessa labyrintissä? Venetsiassa oma kuvitelmani kävi toteen. Rakennukset ovat korkeita ja kadut kapeita, mikä voi ahdistaa etenkin ahtaanpaikankammoista, varsinkin kun toisinaan tuntuu kuin seinät alkaisivat kaatua päälle. Mikäli päämäärä on tiedossa, tiet vapaita turistimassoista ja kartta hallussa, välimatkat taittuvat nopeasti, mutta mikäli lähtee vapaasti seikkailumielellä vaeltamaan, kannattaa varautua siihen, että pikkukaduilla ympyrää haahuillessa voi vierähtää yllättävän kauan. (Kokemuksen syvä rintaääneni sai juuri äsken puheenvuoron!)

Maamerkkejä kuten graffiteja, erikoisia liikkeitä ja aukioita kannattaa seurata. Itse pärjäsin hyvin juuri valokuvamuistin avulla. Kaikki on aina jossain kulmassa, jonkin kujan päässä, joidenkin turistiliikkeiden välissä, jonkin sillan vieressä, jonkin kanaalin ylittämisen jälkeen. Juuri kaiken samankaltaisuus teki suunnistamisesta toisinaan hankalaa. Onneksi suurimmat aukiot kuten Rialto tai San Marco on merkitty moniin keskustan kadunkulmiin kyltein ja nuolin, joten niille on helppo suunnistaa.

Näissä naamareissa on tyyliä!

En halua edes kuvitella millainen ruuhka kapeilla kujilla on kesällä pahimpana turistisesonkina. Vaikka olikin jo lokakuu, tunnetuimmat turistirysät pursusivat amerikkalaisia, saksalaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja italialaisia turisteja. Kärsivällisyys pääsee koetukselle kun kapealla kujalla eteen pamahtaa samaan suuntaan lyllertävä amerikkalaisten eläkeläisrouvien päiväkahvikerho tai italialainen kouluryhmä täynnä laahustavia ja mekkaloivia teini-ikäisiä.

Venetsiassa ei kokemukseni perusteella kannata myöskään jahkailla. Jos löydät kiintoisan liikkeen, gallerian tai ruokapaikan, astu sisään ja tee ostoksesi heti. Ajatukset ”palaan tänne sitten myöhemmin uudestaan” kannattaa unohtaa. Et ehkä löydä liikettä enää toistamiseen sokkeloisilta kujilta ellei suuntavaistosi sitten ole huippuunsa harjaantunut. Itse ainakin kadotin juuri tämän virheen tehtyäni pari mielenkiintoista liikettä kokonaan. Karttoihinkin on harvoin merkattu kaikkia pienimpiä katuja.

Poliisivene

Vihannes/hedelmä proomu Campo San Barnaballa

Vaporetto

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus