Pallontallaajat.net
Valikko

Päivä täynnä taide-elämyksiä

Peggy Guggenheim

Peggy Guggenheimin galleria ei tarjonnut minulle paljon mitään vaikka taiteita olenkin opiskellut. Moderni taide voi olla todella innovatiivista ja mielenkiintoista tai sitten aivan naurettavaa. Joku voi kutsua suureksi taiteeksi kankaalle talomaalilla suitaistua punaista neliötä tai kehyksiin riviin aseteltuja symmetrisiä styroksipaloja, mutta minua ne eivät jostain kumman syystä puhutelleet. Minut vakuuttavaan taiteeseen vaaditaan hieman enemmän vaivannäköä kuin, että Marcel Duchamp pölläisee jostain pisuaarin, asettaa sen jalustalle ja nimeää sen ”lähteeksi”. Ei riitä, että saa hyvän idean, vaan pitää myös onnistua konkretisoimaan se niin, että ihmiset kiinnostuvat siitä. No, makuasioista ei voi kiistellä. Onneksi gallerian kokoelmiin oli mahdutettu pari Salvador Dalia ja Carlo Carraa tuomaan jotain viihdykettä minullekin.

IMG_3388_1

Kadonneen naamion metsästäjät

Kiertelimme veljeni kanssa Venetsian naamiokauppoja metsästäen kliseistä ja perinteistä, mutta ah niin kaunista ja koristeellista matkamuistoa. Venetsian aukioilla myydään ulkokojuissa ties minkälaista muovista rihkamanaamiota, mutta koska itse karsastan feikki krääsää, halusin löytää jostain aidon, käsin tehdyn naamion. Onneksi Venetsia on täynnä käsityöläisiä, jotka maalaavat mitä upeampia naamioita ja joiden hinta vaihtelee parista kympistä satasiin. Lopulta pitkien kiertelyjen jälkeen paikansimme pienen liikkeen, josta löysin mitä kauneimman kullan sävyisen, 25 euroa maksavan maskin ja veljeni muotin, jonka voisi itse maalata haluamallaan tavalla.

IMG_4007_1

Törmäsimme myös sattumalta Popcorner –nimiseen pikkuruiseen liikkeeseen, joka hippiteemaisen ulkonäkönsä takia veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Itse olen aina pitänyt eniten kaikista kummallista kamaa myyvistä liikkeistä ja niihin on aina pakko astua sisään ihmettelemään. Popcorner oli täynnä eritysesti kaikkea Beatles –kamaa, mutta myös Woodstockiin, vanhoihin kulttibändeihin, rastakulttuuriin ym. häröilyyn liittyvää tavaraa. En voinut vastustaa paria Bob Marley –tarraa, jotka suunnittelin länttääväni pienen vintage matkalaukkuni kylkeen.

Venetsiassa pystyy maksamaan monissa liikkeissä luottokortilla, vaikkakin yleensä vain yli 20 euron ostokset. Ruokakaupat ja torit ovat poikkeus. Kassalta kannattaa pyytää aina ricevuta fiscale(virallinen kuitti), johon on merkitty arvonlisävero (IVA). Kuitista on hyötyä mikäli tullissa joutuu todistamaan ostoksensa tai vaatimaan vakuutuskorvausta.

IMG_3116_1

Markuksen tori

IMG_3255_2

Venetsian baarit onnistuvat jälleen yllättämään

Illalla jalat olivat sen verran kipeytyneet paljosta kävelystä, että päätimme etsiä ravintolan mahdollisimman läheltä asuntoa. Kävimme Campo S. Stefanon aukiolla sijaitsevassa seisomabaarissa nauttimassa aperitiivit ennen sen seinänaapurissa sijaitsevassa ravintolassa tapahtuvaa iltatankkausta. Tilauksemme sisälsi pari lasia kuoharia, kolme Martini Biancoa ja yhden oluen eikä hinta ällistyksemme noussut kuin noin 16 euroon. Lisäksi ammattitaitoinen baarimikko lateli tiskille eteemme niin monta kulhollista erilaisia suolaisia naposteltavia, kuten kakkuja, keksejä ja pähkinöitä, että meidän oli jo pakko tiedustella, olivatko kaikki herkut todellakin meille tarkoitettuja. Tässä paikassa palvelu todellakin pelasi! Eikä naapurin ravintolakaan hullumpi ollut. Huomasi, että kyseinen rafla oli hieman hienommasta päästä, sillä tarjoilijat jopa perkasivat asiakkaan lautasella makaavan kalan, mikäli joku niin sattui pyytämään (!).

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus