Pallontallaajat.net
Valikko

Sekoiluja ja täydellisiä kahviloita

Sekaisin Dublinista

Aamulla kello soi tasan neljä. Yritin hipsiä ulos dormista niin hiljaa kuin kykenin, nauttien nopean aamiaiseni naisten suihkutiloissa, samalla kun yritin ehostaa itsestäni vähemmän zombien näköistä. Palautin avainkortin respassa päivystävälle pinkkipaitaiselle miehelle ja käppäilin sateessa edellisenä iltana paikantamalleni bussipysäkille. Maksoin 6 euron hintaisen matkan lentoasemalle ja hitusen matkaa ajettuamme huomasin unohtaneeni yhden laukuistani hostellille sänkyni alle. Hyppäsin pois seuraavalla pysäkillä ja ravasin takaisin hostellille kengät ja sukat litimärkinä. Pinkkipaitainen mies oli hieman huvittunut, kun kerroin mokastani ja antoi minulle kiltisti avainkortin huoneeseen. Kiirehdin hakemaan laukkuni ja menin takaisin pysäkille odottamaan toista bussia. Onneksi sain käyttää puoli tuntia sitten ostamaani bussilippua, kerrottuani kuskille tapahtuneesta.

Päästyäni viimein lentokentälle, huomasin järkytyksekseni check in –tiskien julmetun pitkät jonot ja olin hieman huolissani siitä, ehtisinkö lennolle ajoissa sillä jonotuksella. Jonottelin kiltisti ainakin 30 minuuttia ja kun viimein pääsin tiskille, lady ilmoitti lentoni starttaavan vasta HUOMENNA. Silmäni tuntuivat pulpahtavan päästäni, kun tajusin, että olin mennyt päivissä aivan sekaisin. Olin koko ajan kuvitellut eläväni torstaita, vaikka olikin vasta keskiviikko. Laahustin laukkujeni kanssa seinänvierustalle istumaan ja tuumailemaan suu ammolla tilannetta. Miten kukaan voi onnistua sekoilemaan yhtä paljon yhden aamun aikana? Tuntui, että olin heti Kolumbuksen jälkeen historian suurin failure. Muutaman sekunnin tuumailun päästä purskahdin nauruun ja tajusin tilanteen ironian. Muut matkalaiset katselivat minua hölmistyneinä, mutta siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin positiivisuus. Ainoa asia, joka tilanteessa kyrsi, oli tieto siitä, etten pääsisikään vielä kotiin, vaikka olin sitä jo kohtalaisesti odottanutkin. Yksinolo alkoi tuntua jo siinä vaiheessa riittävältä ja halusin tuttujen kasvojen seuraan.

Keräsin kamppeeni, kävelin bussipysäkille ja ostin kuskilta meno-paluu lipun seuraavaa päivää ajatellen. Virne naamallani ajoin ainoana matkustajana takaisin keskustaan ja voitte vain arvailla pinkkipaitaisen respamiehen ilmeen, kun ilmestyin takaisin hostellille pyytämään takaisin torstaihin asti ostamaani avainkorttia. Hän ei voinut pidätellä nauruaan ja voinut uskoa, että joku voi onnistua möhlimään kaiken niin pahasti kuin minä. Voin vain kuvitella miten hän nykypäivänä kertoo tarinaa “siitä hölmöstä suomalaistytöstä, joka unohti paitsi matkalaukkunsa, myös lähtöpäivänsä”. Menin suoraa päätä aamupalalle ja sen jälkeen jatkamaan kauneusuniani tuttuun sänkyyni. Törmäsin aamiaisella myös saksalais- ja amerikkalaistyttöihin, jotka hekin ihmettelivät paluutani ja huvittuivat kuultuaan seikkailuistani.

Nukuin melkein kahteentoista saakka, minkä jälkeen lähdin seikkailemaan kaupungille. Kaduilla pyöriessäni törmäsin äärimmäisen mukavaan, punatukkaiseen irkkupoikaan, joka keräsi lahjuksia kodittomien ihmisten hyväksi. Juttelimme pitkään kodittomien tilanteesta ja minun ajastani Irlannista. Heitin matkani toiset ylävitoset kerrottuani spontaanista päätöksestäni lähteä Dubliniin. Irkkupoika sanoi ihailevansa tekoani ja ajattelutapaani, ja kertoi oman kaveripiirinsä elämän rullaavan liiaksi samalla painolla; joka ilta lähdetään pubiin ja vietetään samantyyppinen ilta kuin aina ennenkin. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka haluaisivat hypätä avoimesti seikkailuun ja tehdä kunnon irtiottoja, mutteivät jostain syystä uskalla tai saa aikaiseksi. Olen itsekin melko harkitseva ja järkevä luonne, mutta pikkuhiljaa oppinut rohkeampaan elämänasenteeseen ja tajunnut millaisesta elämästä saan eniten hyviä muistoja ja kokemuksia irti.

IMG_4400

IMG_4402

YOGISM frozen jogurt

Pistäydyin mielenkiinnosta Arcade marketissa sijaitsevassa YOGISM –jogurttikahvilassa. Kahvilassa on itsepalvelu, jolloin asiakas miksaa valitsemansa kokoiseen astiaan neljää eri jogurttimakua sekä lukuisia erilaisia karkkeja, suklaata, pähkinöitä, mysliä, hedelmiä ja marjoja. Kun omannäköinen annos on luotu, voi asiakas arvata annoksensa kokonaispainon ennen todellista punnitsemista. Mikäli arvaus osuu tarpeeksi lähelle oikeaa painoa, saa annoksen ilmaiseksi. Muutoin annoksen hinta seuraa 1g = 2snt määritelmää. Plussaa kahvilassa työskentelevästä söpöstä irkkupojasta, jonka kanssa juttelimme hetken nauttiessani samalla passion-mansikka-mustikka-kiivi-pähkinä –jogurtista. (Toim. Huom. Kyseinen ketju on ilmeisesti piakkoin rantautumassa myös Suomeen!)

Suomalaisturistien invaasio

Löysin sattumalta Arcade marketin kulmalta coolin Sub-city sarjakuvakaupan, jonka hyllyt pursusivat mm. Marvelin sarjakuvakirjoja ja -lehtiä. Pikkuruisessa kaupassa oli minun lisäkseni vain kaksi asiakasta ja yllätyin kun yhtäkkiä kuulin heidän solkkaavan selvää suomea. Huomautin heille tilanteesta ja nauroimme, millainen sattuma oli osua niin pieneen liikkeeseen samaan aikaan.

IMG_4368

IMG_4359

The Powercourt Centre & Antique Gallery

Päätin lähteä koluamaan aiemmin tallaamattomia katuja, jossa törmäsin The Powerscourt Centreen. Keskus mainosti itseään 1700-luvulla rakennetuksi ja mm. Antiikkia myyväksi ostoskekukseksi. Myönnän, että paikassa oli aivan oma tunnelmansa – rauhallinen ja elegantin kodikas. Ostarissa oli lisäksi muutama ruokapaikka, joista silmiini osui ensimmäisenä vegeravintola Café Fresh. Olisi ollut mielenkiintoista pysähtyä kasvislounaalle, mutta minulla oli sillä hetkellä eräs toinen kahvila mielessäni.

Café en Seine

Olin merkinnyt karttaani Café en Seinen sijainnin ja koska satuin pyörimään samoilla huudeilla, päätin pistäytyä katsastamaan tämän uniikiksi kehutun kahvilan. Silmäni pyörähtivät ympäri astuessani kahvilaan ja olin kääntyä jo ovelta takaisin ajatellen kahvilan olevan liian fiini ja tyyris omalle kukkarolleni. Tarjoilijat olivat siististi pukeutuneita, pöydissä istui paljon hyvätuloisen näköisiä, keski-ikäisiä tai vanhempia ihmisiä. Sisustus oli todellakin uniikki ja mahtipontisuudellaan hieman barokkiin viittaava. Kahvila oli jokseenkin hämärä, mutta ruhtinaallisen näköiset lamput kajastivat lämmintä ja tunnelmallista valoa lounge musiikin soidessa taustalla. Onneksi olin laittanut korolliset nilkkurit ja trenssitakin päälleni, sillä hupparissa ja lökä-farkuissa en olisi kehdannut kyseiseen kahvilaan astua.

Kahvilan hintataso yllätti minut, sillä se ei arvokkaasta ulkonäöstä huolimatta eronnut muista Dublinin kahviloista mitenkään. Tarjolla oli drinkkejä, viiniä, kahvia, teetä, voileipiä, keittoja sekä tuhdimpia ruoka-annoksia ja jälkiruokia. Maksoin todella herkullisesta kana-avokado voileivästä 4,75 euroa vihreän teen kera ja fiilistelin kahvilan rauhallista tunnelmaa. Eräs miestarjoilija käveli muutamaankin kertaan ohitseni kysyen ohimennen vointiani ja haluaisinko vilkaista päivän lehteä, käyttäen joka kerta termiä ”madame”. Tunsin itseni todella hienostuneeksi ja jollain tasolla aloin ymmärtää miksi luksuselämä viehättää niin monia.

IMG_4408

IMG_4417

IMG_4409

Ja nälkä lähti!

Vielä hetken aikaa pyörittyäni ympäriinsä, lähdin takaisin hostellille oikaisemaan korkojen puristamia jalkojani. Eräs brasilialainen sohvasurffari nimeltä Cleber laittoi minulle viestiä, tiedustellen olisinko halukas lähtemään illalla katsastamaan erään Temple Barilla sijaitsevan rock-pubin. Ilmoitin lähteväni mielelläni mukaan, sillä olihan viimeinen iltani Dublinissa. Otin lyhyet päiväunet, jotta olisin pirteä illalla, minkä jälkeen pyörähdin vielä kaupungilla syömässä hieman nihkeässä pikaruoka-kahvilassa. Nauttimani pizza itsessään oli herkullinen ja runsastäytteinen ja maksoikin vain 5 euroa, mutta tunnelman ja asiakaspalvelun suhteen meidän kotipizzammekin vetävät vertoja kyseiselle raflalle.

Ahdistava latinoihailija

Kävin pikaisesti suihkussa, vaihdoin vaatteeni ja menin hostellin pelihuoneen sohvalle istumaan ja kirjoittamaan matkapäiväkirjaa. Eipä aikaakaan, kun viereeni istahti päälle kolmekymppinen espanjalainen mies, joka alkoi jutella minulle todella karkealla espanjalaisella korostuksella. Minun täytyi todella keskittyä, jotta sain selvää hänen englannistaan. Mies kertoi tulleensa etsimään Irlannista töitä ja halusi harjoittaa englannin kielen taitojaan juttelemalla mahdollisimman paljon muiden matkalaisten kanssa. Puhuimme melko pitkän aikaa maistamme, espanjan taloudellisesta tilanteesta ja parisuhteista.

Lopulta hän alkoi mennä henkilökohtaisuuksiin ja osoittaa liiallista kiinnostusta minua kohtaan. Sietokykyni ja kärsivällisyyteni ovat kehittyneet ajansaatossa melko hyvälle tasolle, mutta siinä vaiheessa kun tuiki tuntematon ja vähemmän charmikas henkilö yrittää suudella puolen tunnin normaalin rupattelun jälkeen, asettamani rajat ovat ylittyneet. Yhtäkkiä kaksi amerikkalaistyttöä ilmaantui näköpiiriimme ja pyysi meidät pelaamaan kanssaan pingistä ja biljardia. Espanjalaisen ollessa kuulomatkan ulottumattomissa, tytöt kertoivat hänen lähennelleen heitäkin edellisenä iltana ja päättäneet puuttua tilanteeseen, kun olivat kuulleet meidän keskustelumme jatkuvan jatkumistaan. Pelasimme toisen lähentelyn uhriksi joutuneen tytön kanssa pingistä, kun toinen tomerampi tyttö otti ja uhrautui pelaamaan espanjalaisen kanssa biljardia. Kanssani pelannut tyttö kertoi heidän olevan kotoisin Nevadasta ja kiertäneen jo yhteensä neljä kuukautta ensin New Yorkissa ja sen jälkeen Irlannissa. Pelien jälkeen lähdimme kaikki omille teillemme, enkä onneksi enää törmännyt espanjalaiseen.

IMG_4356

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus