Pallontallaajat.net
Valikko

Parhaista parhain meksikolais-suomalainen viikonloppu

1t783y3_1

Mennyt viikko erosi hyvin paljon viime postauksesta siinä mielessä, että jokapäiväisten sateiden vuoksi ulkoterassivuoroja on jouduttu perumaan, samoin kuin monia klubityöpaikkani tapahtumia muiden syiden vuoksi. Eli työvuoroja on ollut todella vähän. Toisaalta minulla oli sen vuoksi mahdollisuus viettää aikaa meksikolaisen sohvasurffarivieraani kanssa, mutta toisaalta palkkapussini ei myöskään huuda hallelujaa. Noh, ainakin ensi viikonloppuna on töitä tiedossa varmuudella, kun vedän turvaliivit päälle ja lähden Kuopio Rockiin heittämään epämääräisiä keskusteluita humalaisten festarikävijöiden kanssa. Ah, maltan tuskin odottaa.

Sain tosiaan tiistaina kämpilleni sohvasurffaritytön Meksikon Pueblasta ja hän viihtyi luonani jopa kolme yötä. Pääsin tutustuttamaan hänet Olavinlinnaan, Saimaan vesistöihin, lörtsyihin, suomalaiseen mentaliteettiin ja tietysti juomakulttuuriin. Hän rakastui omien sanojensa mukaan äärimmäisen mukaviin ja avoimiin ihmisiin (Olemmeko me varautuneet ja epäilevät suomalaiset onnistuneet viimein kaivautumaan kuorestamme???), veden määrään, rauhaan ja karjalanpiirakoihin. Edes sade ja kylmä ilma ei tuntunut häiritsevän häntä, paitsi hieman siinä mielessä, ettei hän ollut ottanut mukaansa juuri lämpimämpää vaatetusta, kuin ohuet ballerinat ja shortsit.

Keskiviikko-iltana nautiskelimme hänen valmistamiaan meksikolaisia tortilloja sekä tietysti suomen humalaihmeitä, kuten siideriä, lonkeroa ja keskiolutta. Meksikon tortillat eroavat suomalaisista siten, että meillä on tapana tunkea vehnälättyjemme väliin mahdollisimman värikäs mix kasviksista lihaan ja kastikkeisiin, mutta Meksikossa maissiletut täytetään useimmiten lähinnä juustolla, kinkulla, tomaatilla ja sipulilla tulisine mausteineen, ja ne paistetaan pannulla rapeiksi.
Seuraamme liittyi myös kaksi suomalaista kaveriani, ja keskiyön nurkilla jatkoimme porukalla baariin kuuntelemaan Oopperajuhlien virallista afterparty live-bändiä. Yllätysesiintyjänä mukana jammaili myös Tuure Kilpeläinen. Loppujen lopuksi kuulin työkavereilta baarissa olleen pyöristetysti viitisensataa henkeä – ja tunnelma olikin sen mukainen. Portsari jopa heitti vitsillä olisinko kiinnostunut työvuorosta, sillä hän oli yksinään vastaamassa juhlakansasta. Halusin kuitenkin nauttia musiikista ja bileistä, joutumatta blokkailemaan juomalaseja ja kuuntelemaan örinöitä.
Baarista jatkoimme klubille, johon alkoi pikkuhiljaa valua yhä enemmän porukkaa. En ole tainnut aiemmin Savonlinnassa asuessani jutskailla yhtenä baari-iltana yhtä monen umpituntemattoman ihmisen kanssa. Meksikolaisessa vieraassani täytyi olla jokin eksoottinen magneetti, joka veti porukkaa puoleemme!

Klubilta päädyimme valomerkin jälkeen vielä random baarikohtaamisten kanssa nautiskelemaan shamppanjasta ja auringonnoususta erään kerrostalon katolle, ja pääsimme kotiin nukkumaan vasta aamukahdeksan paikkeilla. Olen aina epäillyt “rankka työ ja rankat huvit” -yhtälöä, mutta kyllä se sittenkin näyttää pitävän paikkaansa.

Vielä seuraavanakin iltana päädyimme eräälle oluthuoneelle tuopillisille ja tutustumaan uusiin ihmisiin, sekä ihailemaan Olavinlinnaa öiseen aikaan. Olimme ennen pubiin lähtöä tutustuneet suomalaisiin herkkuihin paistamalla uunissa karjalanpiirakoita sekä ostaneet AINO-jäätelöä, jota olikin hyvä nautiskella vielä neljän aikaan yöstä, samalla kun surffarini kertoi meksikolaisten jouluperinteistä ja kuolleiden juhlasta. Tämän jälkeen olikin sellainen Meksiko-kuume päällä, ettei toista! Täytyy alkaa pikimmiten suunnittelemaan reissua, kertaamaan espanjan alkeita ja keräämään matkakassaa kokoon!

Viikonlopun teemabiisi:

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus