Pallontallaajat.net
Valikko

Koh Tao Divers

No niin, kotka on laskeutunut takaisin koti-Suomeen ja on aika ruveta muisteloimaan haikeudella mennyttä reissua. Päätin aloittaa purkamisen asiasta, joka tiukimmin on iskostunut mieleeni, ja josta jäivät kultaisimmat muistot.

Koska minulla on tapana ottaa pidemmille reissuilleni jokin erityinen missio tai teema, valitsin sellaisen 3,5 viikon Thaimaan reissullenikin. Tai itseasiassa tässä tapauksessa valitsin ensin teemani ja vasta sen jälkeen sille ideaalin kohteen: laitesukellus ja Koh Taon saari. Ajatus laitesukelluksesta oli muhinut päässäni jo vuosia ja olin päättänyt vakaasti vielä joskus kokeilla kyseistä lajia. Eräänä talvisena päiväni sitten viimein päätin ottaa härkää sarvesta ja suunnitella seuraavan reissuni laitesukellus-teeman ympärille. Lähdin etsimään tietoa suomalaisista sukelluskeskuksista ympäri maailmaa ja törmäsin Koh Tao Diversiin. Sukelluskeskus sijaitsi pienellä thaimaalaisella paratiisisaarella, jonka vesiä mainostettiin Thaimaan kirkkaimmiksi ja parhaimmiksi snorklaus- ja sukelluskohteiksi. Tästä syntyi siis lopullinen päätös suunnata Thaimaahan. Lisäksi olin kaavaillut reissua elokuulle, joka sattui olemaan erityisen hyvä kuukausi juuri kirkkaiden vesien ja vähäisten skandinaavituristien puolesta. Sukelluskeskuksella ei siis ollut juuri ruuhkaa ja saimme todella yksilöllistä opetusta, mikä oli oppimisen kannalta äärimmäisen tuloksellista. Lisäksi ilmapiiri keskuksella oli rento ja vastaanottavainen ja henkilökunta erittäin asiantuntevaa. Suosittelen siis lämpimästi Koh Tao Diversia sekä suomalaisille että myös ulkomaisille vedenalaisten ihmeiden ystäville.

IMG_0795_1_1

Koska en ollut koskaan aikaisemmin edes snorklannut, päädyimme reissu-buddyni Villen kanssa suorittamaan aloittelijoille suunnattua, kolmen päivän kestoista Open Water Diver -kurssia. Kurssilla on kolme eri hintaluokkaa, joihin kuuluu erilaisia “mukavuuksia”. Päädyimme valitsemaan 10 500 THB (n. 245 €) maksavan GOLD -hintaluokan, johon kuului lainattu kurssimateriaali, luokitus, varustevuokra, t-paita sekä kolmen päivän sukellusvakuutus.

Tapasimme ohjaajamme Päivin jo ensimmäisenä päivänä saarelle saavuttuamme ja sovimme aloittavamme kurssin seuraavana iltana muutamien videoiden katselulla. Olimme molemmat tutustuneet teoriaosuuteen jo koti-Suomessa verkko-opiskeluna, mutta Diversilla kävimme asiat vielä kertaalleen läpi alusta loppuun. Sinänsä hyvä, sillä ainakin minun oppimiseeni kertaus ja asioiden käytännöllistäminen vaikuttaa hyvin paljon. Olin ennen matkaa tuskaillut kuvitelmaani tunkkaisesta luokkahuoneesta ja valtavasta tietomäärän omaksumisesta, mutta mielikuva osoittautuikin aivan vääräksi. Teoriatunnit kuluivat milloin läheisessä ulkoilmaraflassa pirtelöitä siemaillessa ja milloin Diversin pihakatoksessa videoita katsellessa. Puuduttavinta koko touhussa oli paksun oppikirjan omaksuminen ja tehtävien vääntäminen iltaisin pitkän sukelluspäivän jälkeen. Ilta-aktiviteetit sun muut touhut jäivät siis kolmena päivänä nopeatempoisen opiskelun jalkoihin, mutta tokkopa tuo haitannut.

IMG_0805

1. päivänä valitsimme meille sopivat varusteet ja kävimme läpi niiden oikeaoppisen pukemisen ja tarkastamisen. Varusteet olivat vielä painavammat kuin olin alunperin kuvitellut, mutta vedessä kuitenkin yllättävän sulavat. Lisäksi suoritimme pakollisen uintikokeen (joka oli lähinnä selvitys siitä, pysymmekö pinnalla) ja kokeilimme muutamia vapaasukellustekniikoita. Tämän jälkeen puimme kamat päälle ja lähdimme rantaveteen harjoittelemaan maskien ja regulaattoreiden kanssa toimimista. Hieman kauempana rannasta, noin 5 metrin syvyydessä harjoittelimme tasapainoliivien täyttöä ja tyhjennystä sekä niin sanotun neutraalin nosteen aikaansaamista.

Veden alla toimiminen jännitti ainakin minua, vaikka kyse olikin vain ja ainoastaan muutamasta metristä, ja tuona päivänä koinkin ensimmäisen ja ainoan paniikinomaisen hetkeni. Istuimme polvillamme pohjassa harjoitellen maskin tyhjennystä vedestä, kun onnistuin jotenkin vetämään vettä yhtä aikaa sekä nenääni että keuhkoihini – ja vielä juuri kun olin ilman maskiakin. Parin sekunnin ajan tunsin, etten saa henkeä ja haluan nousta nopeasti takaisin pintaan. Sain kuitenkin rauhoitettua itseni, vedin regusta happea ja aloin rauhallisesti asettaa maskia takaisin kasvoilleni tyhjentäen sen lisäksi kaikesta vedestä. Pian kaikki oli taas hyvin ja treenien jälkeen pääsimme pienelle sukellusretkelle ihastelemaan rannan koralleja ja kalakuntaa. Eteenpäin sukeltaminen oli huomattavasti helpompaa kuin pystyasennossa ylös alas jojoilu ja 6 metrin syvyydessä Taon merenalaiset salaisuudet alkoivat aukenemaan aivan uudella tavalla. Näimme erilaisia valtavia korallimuodostelmia ja huiman määrän erilaisia kaloja. Pian minun ei enää tarvinnut keskittyä vain potkimiseen ja hengittämiseen, vaan aloin nauttia ympärilläni avautuvista näkymistä ja painottomuuden tunteesta.

2. päivän aamuna katselimme läpi vielä pari videota ja kävimme läpi viimeiset teoriaosuudet, joiden jälkeen Päivi yllätti meidät sanomalla, että voisimme suorittaa loppukokeen samantien. Hän antoi meille koepaperit ja usutti meidät lounaalle. Siinä ruokaillessamme paneuduimme sitten omiin papereihimme hiljaisina ja keskittyneinä, kunnes palasimme Diversille tarkistuttamaan vastaukset. Pisteytys 46/50 ja teoriaosuus oli pulkassa! Pakkasimme siis kamat ja lähdimme 6 metrin syvyyteen harjoittelemaan hätänousua sekä “ilma loppu” tilannetta. Vellova aallokko sai minut voimaan hieman huonosti eikä lopun hupisukelluskaan tuntunut yhtä hyvältä kuin edellisenä päivänä. Lopulta rantaan uidessamme olin todella voipunut ja jaksoin vaivoin hengitellä snorkkelin kautta. Kurkku oli kuiva, räpylät hiersivät enkä toivonut mitään muuta kuin pääseväni pian vällyjen väliin huilimaan. Kahden päivän sukellusten aikana koin siis kaksi tunteiden ääripäätä, mikä osoittaa vain, että sukeltaessa tunteiden kirjo on yhtä monipuolinen kuin eri väristen kalojen kirjo.

IMG_6090_1_1

Kolmannen ja viimeisen päivän pyhitimme tähänasti opittujen taitojen hallinnan esittelylle ja syville sukelluksille. Ajoimme ensin rannasta pienellä moottoriveneellä kauempana odottavalle sukelluspaatille, joka vei meidät ensiksi Twins -nimiselle sukelluskohteelle. Paatti keinui aikalailla ja huono olo valtasi minut taas kerran. Saimme itsenäisesti koottua ja testattua sukellussysteemimme, ja pääsimme harjoittelemaan laivasta veteen astumista suurella harppauksella. Veteen päästyämme lähdimme laskeutumaan pintapoijun köyttä myöten 16 metriin. Kaikki sujui helposti eikä nosteen tai korvien paineentasauksenkaan kanssa ollut suurempia ongelmia. Päivi ui taas edellämme ja me ihmettelimme vedenalaista maailmaa. Vietimme pinnan alla noin 35 minuuttia, minä aikana bongasimme esimerkiksi pilkullisen rauskun sekä useita upeita perhos- ja papukaijakaloja.

IMG_6095_1_1

IMG_6097_1_1

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen oli tunnin pinta-ajan vuoro, jotta kertynyttä typpeä pääsisi poistumaan elimistöstämme ennen seuraavaa sukellusta. Paatti keinui todella voimakkaasti ja minä olin varmasti valkoinen kuin lakana. Tunti oli minulle täyttä maanpäällistä helvettiä enkä odottanut mitään muuta kuin pääsyä takaisin pinnan alle rauhan tyyssijaan. Sain syötyä pari ananas- ja melonipalaa yläkannella, mutta pian siirryin ilmasäiliöiden seuraksi alakertaan, jossa aallokko ei tuntunut yhtä voimakkaasti. Onneksi aika kului suhteellisen nopeasti ja olisin voinut huutaa hallelujaa, kun Päivi viimein tuli ilmoittamaan, että palaisimme pinnan alle. Aallokko oli veden pinnalla lilluessakin kova ja yritin vaivoin pitää pääni pinnan yläpuolella, jotten olisi hörpännyt kauhallista merivettä.

Pinnan alle päästyämme löysin uudelleen sisäisen zenini, rauha laskeutui ympärilleni ja saatoin taas vain nauttia painottomasta tunteesta. Olimme vaihtaneet kohteeksemme White Rock -nimisen riutan, jossa sukeltelimme jälleen hieman yli puolen tunnin ajan noin 13 metrissä. Takaisin pintaan kohotessamme teimme 3 minuutin turvapysähdyksen 5 metrissä ja kävimme vielä kertaalleen läpi maskin tyhjennyksen sekä “ilma loppu” tilanteen. Kertaus on todellakin opintojen äiti, sillä kaikki harjoitteet sujuivat täysin mutkattomasti ja luottamus omaan osaamiseen oli kasvanut huimasti parin päivän aikana.

IMG_6107_1_1

Fressinä heti laidan yli laattaamisen jälkeen…

Takaisin veneeseen noustuamme purimme systeemimme ja lähdimme posottamaan kohti rantaa. Mahassa velloi ja olimme Villen kanssa molemmat kasvoiltamme vitivalkoisia. Viime metreillä ennen pikkuveneelle pääsyä oksensin pinta-ajalla nautitut ananakset ja melonit laidan yli. Että se siitä sitten… Sen jälkeen olo helpottikin ja pystyin taas hymyilemään. Myöhemmin iltapäivällä kävimme Diversilla kirjaamassa kaikki sukelluksemme Divelogiin, hoitamassa viimeiset pakolliset paperityöt pois alta ja lunastamassa t-paidat. Luokituskortit saimme pari päivää myöhemmin ja voi pojat, että voi pieni ihminen olla taas ylypiä! Tästä on hyvä jatkaa suorittamaan lisää mieltäylentäviä sukelluksia ja kurssituksia. Mielessä kutkuttelevat tällä hetkellä ainakin hylkysukellus, vedenalainen suunnistus ja digitaalivalokuvaus. ;)

Koh Tao Diversien koheltamista voit seurata myös facebookissa.

IMG_1449

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Anne syyskuu 16, 2013 08:20

    Mun on pitänyt jo vuosia suorittaa Open Water enkä edes viimeksi kun oltiin Taolla vaivaiset 9 viikkoa saanut aikaiseksi käydä sitä kurssia.. :D Mun mies on dive con ja rakastaa sukeltamista yli kaiken, mä oon jäänyt tämmöseksi maakravuksi ja pelkään sukeltamaan menemistä. Lupasin kyllä nyt, että ensi kerralla (mahd. ens talvena) jos lähdetään Taolle niin suoritan sen open waterin pois alta. Haluisin kovasti kokeilla sukeltamista, mutta pelkään että kaikki menee pieleen (en saa painetta tasattua yms).

    • Vastaa Enni syyskuu 16, 2013 15:27

      Sullehan voisi soveltua aluksi ihan vain sellainen sukelluskokeilu, joka usein suoritetaan altaassa ja lähinnä tutustutaan varusteisiin, niiden käyttöön ja pinnan alla olemiseen. Muistaakseni Diversillakin tällaisia kokeiluja järjestetään. Se voisi helpottaa hieman pelon hallinnassa ja saisi käsityksen siitä, onko sukeltaminen se oma juttu vai ei. Kaikillehan se ei vain yksinkertaisesti sovi ja varsinkin jos on vähänkään paniikoitumiselle altis, niin ei se kaikista turvallisin laji. Mutta jos vain yhtään kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi tuota Open Wateria. Itse tosiaan kuvittelin laitesukelluksen paljon vaikeammaksi touhuksi, kuin mitä se todellisuudessa loppujen lopuksi oli. :)

    Jätä vastaus