Pallontallaajat.net
Valikko

Bangkokista Siaminlahden saarille

Eli tässäpä meidän reissuporukkamme kivinen taival Thaimaan hektisestä pääkaupungista itäisille paratiisisaarille:

Valitsimme kulkuneuvoksemme yöjunan Bangkokista Chumphoniin, sillä olin lukenut siitä paljon hyvää, ja koska juna on paljon ekologisempi vaihtoehto lentokonematkustukselle. Bangkokin rautatieasemalla tapasimme sujuvaa englantia puhuvan matkatoimiston työntekijän, joka neuvoi meitä lunastamaan 1750 THB (n. 41 €) maksavan yhdistelmälipun. Kyseisellä lipulla pääsisimme matkustamaan yöjunan 2. luokassa Bangkokista Chumphoniin, bussilla Chumphonin asemalta satamaan sekä lopulta satamasta lautalla Koh Taolle. Hinta ei siis päätä huimannut, ottaen huomioon mitä sama lysti VR:llä olisi kustantanut. Ainoa huono puoli yhdistelmälipussa oli se, ettemme saaneet lauttalippuja heti käteemme, vaan meitä neuvottiin saapumaan matkatoimistolle ennen sulkemisaikaa lunastamaan lauttatiketit.

IMG_6032

Lähdimme hotelliltamme pari tuntia ennen, sillä halusimme varmistua ehtimisestämme ajoissa matkatoimistolle lunastamaan lauttaliput ja siitä sitten junaan oikeaa vaunua etsimään. Itse olin alunperin ajatellut matkata rautatieasemalle skytrainilla, mutta koska osalla matkaseurueesta oli paljon painavia kantamuksia, suostuin vastahakoisesti ehdotukseen taksista. Se olikin yksi suurimmista virheistä koko 3,5 viikon Thaimaan reissulla…

Otimme lähistöltä nuoren kuljettajan ajaman pinkin taksin, mutta olimme unohtaneet kokonaan Bangkokin iltapäiväruuhkan. Loppujen lopuksi istuimme sitten kaksi tuntia kyseisessä taksissa moottoritien ruuhkassa ja olin täysin varma, ettemme mitenkään ehtisi ajoissa rautatieasemalle. En tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä, raivota, huutaa, puida nyrkkiä vai astua ulos taksista ja lähteä juoksemaan. Taksikuskimme ei puhunut englantia ja minä yritin selvittää epätoivoani hänelle reissuvihkooni kirjaamallani pienellä sanakirjalla. Asiaa ei myöskään auttanut se, että rupesin viimemetreillä voimaan pahoin ja oli lähellä, etten yrjönnyt hänen taksiinsa. Voi myös olla, että vihertävä naamani oli syy siihen, miksi lopulta ehdimme viime minuuteilla asemalle, sillä kurvasimme sen pihaan juuri, kun olin päästämässä sisälläni vellovan aallokon valloilleen. Lauttaliput jäivät siis lunastamatta, mutta ehdimme kuitenkin junaan, mistä en olisi voinut olla onnellisempi.

Juna oli täynnä lähinnä nuoria reppureissaajia, jotka olivat kaikki matkalla Koh Phanganille Half Moon Partyihin. Toisaalta tämä ei haitannut minua juurikaan, sillä tunsin oloni hitusen turvallisemmaksi muiden turistien ympäröimänä (mahdollisia varkauksia ajatellen) ja osan kanssa oli mukava vaihtaa muutama sananenkin. 2. luokan vaunuissa on penkit, jotka junan työntekijä käy muuttamassa nukkumiseen soveltuviksi lavereiksi. Suosittelen valitsemaan alapedin, mikäli mahdollista. Ne ovat yläpetejä hieman leveämpiä eikä pudotus maahan ole niin korkea, mikäli sattuu pyörimään unissaan. Kunnollisia turvakaiteita ei nimittäin ole. Mikäli valoisassa tilassa nukkuminen tuottaa hankaluuksia, kehotan varaamaan mukaan jonkinlaisen sleeping maskin. Junassa palavat nimittäin lamput koko yön ja pahimmassa tapauksessa juuri sinun kohdallasi oleva on enemmän tai vähemmän rikki, jolloin saat nauttia diskomeiningistä läpi yön.

Oma junamme oli lopulta tunnin myöhässä ennaltamäärätystä aikataulusta, mutta VR:n tyylin vastaisesti korvauksia olisi ollut Thaimaan maankamaralla turha ruveta vaatimaan. Kukaan junan henkilökunnasta ei käynyt kylläkään kertomassa asiasta matkustajille, vaan kaikki kyselivät toisiltaan, milloin juna olisi perillä. Minä taisin olla eniten perillä asioista, sillä olin sattunut juttelemaan oikeiden ihmisten kanssa ja siten saanut tietooni junan muuttuneen aikataulun, josta sitten informoin muutamia muita travellaajia.

IMG_6035_blogi1

Saavuimme Chumphoniin yöllä kello 04:30 maissa ja hyppäsimme ulos usean muun matkalaisen kanssa. Chumphonin asema oli pieni ja ympärillämme pelkkää pimeyttä. Koska emme olleet ehtineet lunastaa lauttalippujamme taksiseikkailun vuoksi, jouduimme ostamaan noin 16 € maksavan bussi-lauttalipun uudelleen aseman tiskiltä. Bussi oli moderni ja siisti, ja kesti rapian tunnin verran ajaa satamaan. Aurinko alkoi nousta lähtiessämme ajamaan ja oli jo täydessä kirkkaudessaan saapuessamme satamaan – tai pikemminkin syrjäisen ja hiljaisen rannan yhdelle laiturille, jossa paattimme meitä jo odotteli. Paikalla oli useampi sata muutakin turistia ja kaikki pyrkivät samaan lauttaan. Kyseinen lautta matkusti Koh Taon kautta Phanganille ja sieltä Samuille saakka, mutta matkustajille jaettujen värikoodien perusteella suurin osa oli suuntaamassa meidän tavoin Koh Taolle. Kyynärpäätaktiikalla pääsimme ensimmäisten joukossa lautalle ja saimme istumapaikat ylimmältä ulkotasanteelta. Tuuli oli reipas ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta suoraa niskaamme. Hatuista ja huiveista oli siis suuresti hyötyä itsensä käräyttämisen ennaltaehkäisemiseksi. Laivan kannella matkustaminen tuppaa nimittäin olemaan todella petollista ja osa meidänkin jengistämme sai ihonsa karrelle juuri laivamatkoilla.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille Koh Taolle, jossa viihdyimmekin melkein viikon päivät.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus