Pallontallaajat.net
Valikko

Tervetuloa reissunaisen opiskelijakoloon

Etnoghetto, hippiluola, casa de Enni… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jokainen, joka ensimmäistä kertaa astuu opiskelija-asuntooni, vetää yleensä henkäyksen, pälyilee hetken epäröivän näköisesti ympärilleen ja tokaisee sitten yleensä “wow…”. Sisustukseni teema on puhtaasti matkailuaiheinen ja olen ottanut siihen valtavasti vaikutteita ulkomailla näkemistäni opiskelijakämpistä. Moni kuitenkin pitää asuntoani hyvin kodikkaana, ja sitä se onkin – varsinkin kun iltaisin sytyttää muutaman kynttilän ja fiilistelee rennon musiikin soidessa taustalla. Minulla on vielä viime hetkeni aikaa nauttia opiskelija-asumisesta, sillä viimeistään vuoden päästä asun jo uudessa asunnossa, johon tulee täysin erilainen ja hillitympi sisustus (parempi puoliskoni huokaisee tässä vaiheessa helpotuksesta). Tässä siis pieni katsaus minun kotiini, johon sain innostuksen muutaman muun pallontallaajan ja rantapalloilijan postauksista (mm. Marilta ja Lauralta).

IMG_2444

Harrastin vuosia sitten hetken aikaa postcrossingia, josta onkin jäänyt muutama kortti pöytälaatikoiden pohjalle muistoksi. Ajattelin joskus laittavani mielestäni hienoimmat kortit seinälle, mutta tällä hetkellä asuntoni on jo niin täynnä tavaraa muutenkin, että kokonaisuus saattaisi alkaa näyttää liian sekavalta. Postikortteja on kuitenkin mukava selailla sadepäivinä ja fiilistellä niiden terveisiä.

IMG_2416

Tämä merimiessäkki on ostettu Varustelekasta ja sillä on aidosti sotaisa historia. Kaikki kenkäni on säilötty kyseiseen säkkiin ja enkä tiedä miten tulisin toimeen ilman sitä. Koska kuitenkin olen tuunaajaluonne, päätin piristää säkin ulkomuotoa tussaamalla siihen kaikkien vierailemieni kaupunkien nimet. Sitä katsoessa voi muistella haikeudella menneitä reissuja ja upeita mestoja, joissa olen saanut kunnian vierailla. Lisäksi se kertoo vierailijoillekin, missä sitä on tullut oikein pyörittyä.

IMG_2507

Ihanan pienen rasian sain tuttavaltani tuliaisena Pietarista. Siinä on hyvä säilyttää pienikokoisia korvakoruja, jotka muuten hukkuisivat jonnekin suurien laatikoiden sopukoihin. Taka-alalla näkyy muutamia Paperblanksin  muistikirjoja, joita olen ostellut vain sen takia, että ne ovat niin uskomattoman kauniita. Luojan kiitos ne ovat jo nyttemmin rantautuneet Suomeenkin, sillä aiemmin sain ostettua niitä ainoastaan ulkomailta.

Kirjahyllyäni vartioi pieni mustanpuhuva kaveri, jonka vanhempana hankkivat nuoruuden Meksikon/Perun reissultaan. Kultainen venetsialaisnaamio taasen on oma hankintani mistäpä muualta kuin kelluvasta kaupungista. Sen takana pilkottavan pienen naamion taas sain tuliaisena kaveriltani, joka vieraili Venetsiassa muutamaan vuotta ennen minua.

IMG_2419

Djembe-rumpuni on matkamuisto Saksan au pair ajoilta, värikäs hedelmäkulho enoni espanjalaisen avovaimon käsialaa ja vesipiippu tilattu Israelista. Piippu tuo erityisen hyvin mieleeni kaksi saksalaista sohvasurffaripoikaa, jotka eräs kesä majoitin luokseni ja joiden kanssa istuskelimme Saimaan rannalla laiturin nokassa polttelemassa piippua, samalla kun ilta-aurinko värjäsi vedenpinnan oranssiksi. Eihän tuota hirveän usein tule käytettyä, sillä tylsä sillä on yksinään tuprutella, mutta erikoisena sisustuselementtinä se toimii mainiosti. Lisäksi se tuo mieleeni turkkilaisen kaskun: “Savukkeet ovat hermostuneille ja kiireisille ihmisille, mutta narghile (shisha) pysäyttää ajattelemaan ja nauttimaan ystävien seurasta.” Toden totta.

IMG_2417

Magneetit ovat helppoja matkamuistoja siinä mielessä, että ne on pienen kokonsa ansiosta äärimmäisen helppo kuljettaa mukana. Hirveän montaa magneettia en ole hamstrannut lähinnä siitä syystä, että haluan säilyttää niissä tietyn “tyylikkyyden”, enkä ostella kaiken maailman Gran Canaria magneetteja jääkaapin täydeltä. Old school henkiset magneetit ostin Münchenistä, eräästä ihastuttavasta sisustusliikkeestä. Kultaruukku-menninkäinen on tietysti Irlannista ja vastoin kaikkia “vältä kliseitä” sääntöäni, mutta en vain mitenkään voinut vastustaa tuota pikkumiestä. Thaimaastakin mukaan tarttui upeita valokuvista tehtyjä magneetteja, mutta jotenkin kummassa ne onnistuivat katoamaan rinkastani paluulentoni aikana. Hmmm…?

IMG_2450

Toinen pieni ja kätevä matkamuisto, joita minulla on mahdollisuuksien mukaan tapana kerätä, ovat erilaiset paikkoja tai kaupunkeja kuvaavat tarrat. Olen jo pitkään haaveillut hankkivani suuren matka-arkun, johon voisin sitten liimata kaikki hamstraukseni, mutta vielä sopivaa ei ole tullut vastaan.

Lääkekaappini saattaa herättää monissa vierailijoissa epäilyksen tunteita, mutta se todellakin sisältää vain apteekista saatavia lääkkeitä, eikä piilota sisäänsä minkäänlaisia luonnonantimia, kuten tarrat saattavat vihjata. Asuntoni yksi nurkka on jokseenkin Jamaicalaisvaikutteinen puna-viher-keltaisine sävyineen, joten mariskoolit, ganjatarrat ja Bob Marley kommunikoivat siellä sopuisasti keskenään.

Puisen tukaanin ostin Saksasta joulumarkkinoilta eräältä niitä nikkaroivalta mieheltä. Lintuja oli lukuisia erilaisia ja oli suunnattoman vaikeaa päättää vain yksi adoptoitavaksi. Lopulta vihreäsävyinen tarttui mukaani ja on nyt roikuskellut tyytyväisen oloisena Jamaica-nurkassa.

IMG_2499

Kotini oikein pursuaa kaikkiea pientä sisustusesinettä, mutta onneksi suurimmalle osalle on kuitenkin käyttöä. Oikean yläkulman tuhkakupin ostin tupakoivia kavereitani varten (kohta kolme vuotta se on seissyt tiskipöydällä, eikä kukaan ole vielä sotkenut sitä tumpeillaan – tupakointi alkaa kai mennä pois muodista..?) ja seinällä roikkuvan stetsonin osti isäni joltain lomamatkaltamme. Hattu on palvellut minua luotettavasti parissa cowboy-bileissä ja tarvittaessa suojannut päänahkaani auringon porotukselta. Työpöydälläni makaava paksu opus ei suinkaan ole oikea kirja, vaan säilytysrasia, jonka ostin joskus Suomalaisesta kirjakaupasta. Eipähän roiku pöydällä ylimääräistä roinaa, kun kaiken voi piilottaa katseilta kyseiseen rasiaan.

IMG_2420

Eteiseni kaksi taulua on tehty postikorteista, jotka ostin Fiskarsista Kristiina Lehtosen taidegalleriasta. Hänen taidegrafiikkansa on mielettömän kaunista satumaisine luontoaiheineen. Valitsin neljää vuodenaikaa kuvaavat kortit, mutta valitettavasti ne jäivät piironginlaatikoiden pohjalle pitkäksi aikaa, ennen kuin viimein löysin niille sopivat kehykset. Lopulta sain ne kirjavoittamaan ensimmäisen kotini seiniä ja ne tulevat varmuudella jatkossakin seuraamaan minua tulevaisuuden asuntoihini. Vaikka kämppäni useimmat tavarat tuovat mieleen ulkomaat, niin nämä taulut muistuttavat minua puhtaasti Suomesta ja suomalaisuudesta – vieläpä kauniilla tavalla.

IMG_2495

Bubba Gump olutlasit ovat tuliainen Floridan matkalta. Kyseinen äyriäisruokiin erikoistunut ruokaketju otti nimensä puhtaasti Forrest Gump elokuvasta ja suurena filmihulluna minun oli tietysti pakko päästä maistelemaan katkarapuja kyseiseen raflaan. Jostain syystä mukaan tarttuivat sitten olutlasit, joille on kyllä vehnäoluiden ystävänä ollut käyttöä.

Kiinalainen lyhty löytyi kirpputorilta ja heti kun se silmiini osui, olin jo päättänyt ostaa sen. Yhtä erikoiseen ja ihanaan lyhtyyn en ole vielä missän törmännyt ja vaalinkin sitä kuin aarretta. Toivon tulevaisuudessa saavani sen parvekkeelle luomaan valoa ja tunnelmaa pimeisiin iltoihin.

IMG_2498

En voinut vastustaa Afrikan tähti -mukeja, kun ne ilmaantuivat cittariin alennetuin hinnoin. Eivät ne ihan niin täydellisesti toimi, kuin oli luvattu (kun mukeihin kaataa kuumaa vettä, punaisiin pallukoihin ilmestyy sen seurauksena timantteja, rosvoja ja hevosenkenkiä), mutta tokkopa tuo haitannee. Ovathan ne kuitenkin hauskoja ja uniikkeja. Aamuteetä juodessa voi melkein kuulla leijonien karjunnan ja tuntea Saharan hiekan varpaittensa välissä.

Vintage-matkalaukkuni päällä lepää kaksi minua eniten inspiroivaa opusta, joilla on myös näkyvä paikka sisustuksessani: Roope Ankan Elämä ja Teot sekä Madventuresin Seikkailijan Atlas. Näitä selatessa ei koskaan välty reissukuumeelta ja seikkailunhimo iskee takuuvarmasti. Aina kun minulta kysytään, ketä henkilöä ihailen eniten, vastaan Roope-setä. En rahojensa tai bisnesimperiuminsa vuoksi, vaan asenteen, rohkeuden, sitkeyden ja seikkailunhalunsa takia. Madventuresin Atlas tulee avuksi, kun tarvitsen nopeasti informaatiota jostain kohdemaasta tai yritän päättää, mihin haluaisin matkustaa seuraavaksi. Siihen on kirjattu tuiki tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi paras aika vuodesta reissata kyseisille mestoille.

IMG_2421

Keskimmäinen maalaus on muisto Rooman matkalta ja erään lahjakkaan katutaiteilijan näkemys kaupungista. En voinut olla ihastumatta pienellä pensselillä taiteiltuihin yksityiskohtiin ja upeaan värienkäyttöön. Taulu on roikkunut mukanani jo kohta 10 vuotta, mutten vieläkään ole saanut sitä kehyksiin asti.

Egyptiläisen taulun löysin kirpputorilta ja päätin pelastaa sen seinälleni. Siinäkin korostuvat pienet yksityiskohdat ja erityisesti kaislankorsien muotoa mukailevat kehykset ovat mielestäni upeat. En ole koskaan itse käynyt Egyptissä, mutta haaveillut siitä kyllä pienestä pitäen, sillä sen historia on aina suuresti kiinnostanut minua. Lukioaikoina harkitsin jopa pyrkiväni johonkin opiskelemaan egyptologiaa. Nykyään tyydyn vain ihailemaan tauluani ja ahmimaan historialehtien muinaisesta Egyptistä kertovia artikkeleita huvin vuoksi.

IMG_2443

Molemmat naamiot ovat äitini tuliaisia hänen lomamatkoiltaan. Värikäs naamio matkusti luokseni Arubalta ja ruskea Balilta. Naamiot eivät ole suinkaan mitään turistirihkamaa, vaan yksityisten käsityöläisten kaivertamia ja maalaamia, ja siksi arvostankin niitä niin paljon.

Minulla on tällä hetkellä menossa taideprojekti, johon kerään viininkorkkeja. Olen haaveillut tekeväni niistä taulun, kunhan ensin saan kerättyä tarpeeksi monta ja tietysti ihanteellisinta olisi, jos jokaisella korkilla olisi oma tarinansa siitä, missä ja kenen seurassa pullo nautittiin. Urakka on tietysti valtava, joten on hyvin todennäköistä, etteivät kaikki korkit tule olemaan itse nauttimistani juomista. Punottuun koriin niitä kuitenkin pikkuhiljaa kerääntyy.

IMG_2496

Suuri, antiikkinen maailmankartta -julisteeni on yksi ylpeyden aiheeni. Tilasin sen allposters.comista, josta olen hankkinut kaikki muutkin asuntoni julisteet (ja suosittelen sitä lämpimästi muillekin, sillä se on täynnä upeita, uniikkeja maailmankarttoja). Olin aina haaveillut omasta maailmankartasta, mutta en halunnut mitään perinteistä, joka ei olisi sointunut muuhun sisustukseen. Onneksi bongasin tämän vintage-kartan, joka ei maksanutkaan kuin muutaman hassun euron. Olen toivonut joskus saavani sen kehyksiin asti, mutta niin suuriin kehyksiin en ole vielä missään törmännyt, joihin karttani mahtuisi.

Kartan vieressä roikkuva t-paita on muisto Saksan au pair ajoista ja siihen ovat kirjoittaneet terveisensä kaikki ystäväni ja tuttavani. Halusin jonkin pienen muiston jokaisesta ihanasta ihmisestä, jonka tapasin, ja onneksi keksin tämän idean. Paitaa oli helppo kuljettaa mukana ja pyytää aina tuttuun kasvoon törmätessä häntä kirjoittamaan tai piirtämään jotain mieleistään siihen. Myöhemmin olen mietiskellyt, että se on yksi niistä tavaroista, jotka pelastaisin ehdottomasti mukaani palavasta talosta.

PS. Ikkunalaudan ovat vallanneet hurmaavat kaktus-gigoloni: Miguel, Julio ja Sven.

IMG_2506

Viimeisenä ja suurimpana ylpeilynaiheenani on eteisen peilini. Peili itsessään on IKEA:n halvin ja yksinkertaisin malli, mutta päätin repäistä ja tehdä siitä asunnon rohkeimman sisustuselementin. Löysin netistä yhden lemppari propagandataiteilijani Shepard Faireyn grafiikkaa, jota kopion muistitikulle ja kiikutin kopiointiliikkeeseen teetettäväksi paksummalle paperille. Valmiit kuvat sitten asettelin sikin sokin peilin ympärille ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Luulen sen olevankin suurin “wow” efektin aiheuttaja, sillä se on ensimmäinen asia, jonka asuntoon sisälle astuva näkee.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

6 Kommentit

  • Vastaa Osku toukokuu 4, 2014 14:30

    Roope Ankan elämä ja teot kyyyyllä : ) seikkailua sanoisin Oothan lukenu myös kakkososan

    Toi maailmankartta on kanssa todella hieno
    Itse oon sitä mieltä että tietokoneista tableteista älypuhelimista ja kaikesta sähköisestä huolimta Kunnon karttakirja on edelleen hyvä olla kirjahyllyyssä se on vain niin kätevä

    • Vastaa Enni toukokuu 4, 2014 17:27

      Tottahan toki, myös kakkososa löytyy hyllystä :) Ihan erilainen fiilishän se on selata kirjoja, kun nököttää tietokoneen ääressä, vaikka molemmissa on tietysti omat puolensa. Tuossa Madventuresin atlaassa on juurikin se hyvä puoli, että siitä löytyvät sekä kartat että tarkka kuvaus jokaisesta maasta.

  • Vastaa Mari toukokuu 4, 2014 16:48

    Ihan huikeita sisustuselementtejä sulla Enni! Kiva tietää muitakin entisiä postcrossaajia ja tuo Israelin vesipiippu on väreineen, muistoineen kaikkineen niin hieno. Ja en kestä että sun gigolokaktuksilla on nimet! :D Mikshän en oo ite keksinyt nimetä mun onnenbambuani…

    • Vastaa Enni toukokuu 4, 2014 17:30

      Mulla on jokin pakkomielle nimetä kaikki, olivatpa ne sitten eläviä tai ei niin eläväisiä asioita :) Postcrossing oli kyllä hauskaa touhua. En vain muista mihin se sitten tössäsi, kun jossain vaiheessa lopetin. Pitäisi varmaan kokeilla uudestaan…? On noiden korttien selailu kuitenkin aika koukuttavaa puuhaa :)

  • Vastaa Laura toukokuu 7, 2014 09:26

    Vautsi, sun sisustustyyli on kyllä aivan upea ja voittaa leikiten suurimmassa osassa blogeja näkyvät, vaalean minimalistiset mallikodit! Mulla on itsellänikin aika paljon kaikennäköisiä kirjoja, karttoja sun muita hamstrattuna ja esillelaittoa odottamassa, mutta oon pitkin hampain yrittänyt hieman säästellä niitä – tiedossa on mitä luultavimmin muutto syksyn aikana ja vaihtoonlähtö keväällä, joten täytynee odottaa asunnon sisustamista juuri omanlaiseksi vielä ainakin vuoden päivät… Tällä hetkellä kun asun vielä kämppiksen kanssa enkä oikein pääse levittäytymään matkailujuttuineni niin suurelle pinta-alalle kuin haluaisin :D

    • Vastaa Enni toukokuu 8, 2014 15:56

      Mä asustelin itseasiassa kans aikanaan muutaman kuukauden soluasunnossa ja silloinen huoneeni näytti kyllä ihan samanlaiselta kuin nykyinen asuntoni :D Se vain, että kaikki tavarat olivat ahtaammassa mittakaavassa ja huone näytti kieltämättä enemmän ja vähemmän sekaiselta. En vain itse tunne oloani kotoisaksi paikassa, jota ympäröivät tyhjät seinät. Silloin on koko ajan sellainen olo, kuin odottaisi lähtöä. Toisaalta sulla on nyt aikaa suunnitella tulevaa sisustusta ja hamstrata kaikenlaista kivaa, jotka voit sitten heti laittaa esille kun se on mahdollista. :)

    Jätä vastaus