Pallontallaajat.net
Valikko

Koh Tao – rentoa rantaelämää ja vedenalaisia ihmeitä

IMG_6040

Tässäpä pieni throwback vuoden takaiseen Thaimaan reissuun, jonka ensimmäinen saari-etappi oli Siaminlahdella sijaitseva pikkuruinen, 21 neliökilometrin kokoinen kilpikonnasaari Koh Tao. Olin odottanut Thaimaalta jokseenkin alkukantaista seikkailua heinäsirkkojen syönnistä kyykkyvessojen ja erikoisten eliöiden kanssa taisteluun, mutta jo ensimmäinen kosketus Koh Taoon osoitti sen joutuneen täysin turismin valtaan. Olin erehdyksissäni lueskellut muutaman vuoden takaisia kirjoituksia siitä, kuinka Koh Tao ei ole vielä samalla tavalla menetetty tapaus kuin vaikkapa lähisaaret Phangan ja Samui, vaan täältä on vielä mahdollista löytää palanen sitä aitoa thaimaalaista elämänmenoa. Ja pah! Opin nyt, että parissakin vuodessa kaikki voi keikahtaa mullinmallin. Kaikkialla oli vesivessat ja helposti saatavia palveluita, joten päätin niellä pienoisen pettymykseni, unohtaa alkukantaisuuden ja keskittyä sen sijaan nautintoihin, kuten muutkin Thaimaan-matkalaiset näyttivät tekevän. Ainoat asiat, joiden kanssa jouduin lopulta kamppailemaan, olivat palamiselta, hyttysiltä ja budjetin ylittymiseltä välttyminen. Toisaalta olihan siinäkin jo aivan tarpeeksi haastetta ensimmäiselle Aasiaan suuntautuvalle reissulle. Madventures-reissut odottivat minua sitten jossain muualla.

IMG_6066

Sairee Beach juuri auringonlaskun jälkeen.

IMG_6075

Taolta mieleen jäivät erityisesti sukeltaminen ja Open Water Diver -kurssin suorittaminen (mikä oli se ensisijainen syy, että edes päädyin Koh Taolle ja ylipäätään Thaimaahan) sekä erinäiset paikalliset persoonat. Koh Taolla suurin osa työntekijöistä on burmalaista alkuperää, ja heidät erottaa thaimaalaisista paitsi ulkonäöltä (joidenkin burmalaisten kasvoille on maalattu puuterikoristeluita), thaimaalaisia laulavammasta aksentista sekä käytöksen perusteella. He eivät hymyile samalla tavalla kuin thaimaalaisilla on tapana, ja he saattavat jopa suutahtaa tarvittaessa, mikä taas on thaimaalaisille erittäin epätyypillistä käytöstä. Toisaalta en ihmettele yhtään jos burmalainen kulkee suu mutrulla, sillä osa heistä on laittomia maahanmuuttajia, jotka työskentelevät nälkäpalkalla ja ilman lomia. Useimmat ravintoloiden työntekijöistä osaavat muutamia sanoja suomea (niin kuinka paljon skandinaaveja täällä vuodenvaihteessa lomaileekaan?), mutta osoittaakseni hieman arvostusta heitä kohtaan, opettelin muutamia burmalaisia sanontoja, kuten esimerkiksi “Minga Laba?” (= Mitä kuuluu?) ja “Jesubäh!” (= Kiitos!).

IMG_1176

Kookossmoothie vei sydämeni.

Sukeltajien paratiisisaarta ajatellessani en voi myöskään olla muistelematta törkeän hyviä smoothieita (oma ehdoton suosikkini oli kermainen ja täyteläinen kookossmoothie), joita oli tarjolla jokaisessa saaren ravintolassa sekä makeat banana pancaket. Ah, voisin elää näillä! Antaisin mitä vain, jos voisin saada samoja herkkuja myös täällä kotimaan kamaralla. Jos joku tietää jostain päin Suomea löytyvän thaimaalaisen ravintolan, jossa banaanipannareita tarjoillaan, niin ilmiantakoon kyseisen mestan välittömästi! Joka aamu ennen sukelluskurssia kävimme aamiaisella jossain Sairee Beachin rantabaareista, mutta ylitsepääsemättömäksi suosikikseni nousi Koh Tao Diversin vieressä sijaitseva ravintola, joka tarjoili aamiaisherkkuja munakkaasta pannukakkuihin, puuroon, mysliin ja hedelmiin (olisikohan ollut AC Two nimeltään..?). Kyllä se on aivan eri fiilis nauttia tuoreista hedelmistä koostuva aamiainen rantaterassilla palmujen katveessa, kuin keittää mikropuuroa kotikeittiössä tiskivuoren ympäröimänä! Jokapäiväisten käyntien myötä myös henkilökunta alkoi tulla tutuksi ja oli miltei sääli jättää heidät kun noin viikon löhöilyjen jälkeen jatkoimme matkaamme Phanganille.

IMG_1213

Iltaisin Sairee Beachillä esiintyi useita rantaa kiertäviä tulitaiteilijoita, jotka viihdyttävät ruokailijoita ja juhlijoita upeilla taidonnäytteillään. Itse en päässyt tutustumaan yöelämään kuin parina päivänä, sillä sukelluskurssin teoriaopiskelut veivät suuren palan ilta-aktiviteeteista, eikä väsyneenä tai alkoholia nauttineena ollut hyvä idea lähteä uppeluksiin seuraavana aamuna. Muutama rantabaari jäi kuitenkin mieleeni parilta illanvietolta:

The Tank Beach Loungen ranta oli täynnä punaisia, mukavia säkkituoleja, joihin oli mahdollista istahtaa ja tilata kyytipojaksi edullinen Chang-olut tai vaikkapa shisha-piippu (hinta 250THB eli n. 6,00 €). Tässä mestassa oli mukava chillailla iltasella, kuunnellen rentouttavaa musiikkia ja aaltojen kuohunaa sekä nauttia kirkkaasta tähtitaivaasta. Rantakaistale sijaitsi kahden suuren kiven välissä, joten rauhaisa atmosfääri oli taattu. Sietää kuitenkin pitää huoli, että muistaa valella itsensä hyttysmyrkyllä, sillä kokemuksesta voin sanoa, että sen unohtaminen kalvaa aamulla ja pahasti.

IMG_6110

IMG_6115

The Island -raflassa esitettiin iltaisin uusiakin leffoja terassille viritetyllä valkokankaalla. Lisäksi ravintola tarjosi ehkä koko saaren maistuvimmat kookossmoothiet! Vesi herahtaa kielelle pelkästä muistelemisesta.

Maya Beach Clubin rannalla pääsimme todistamaan eräänä iltana Dive Master -koulutuksen suorittaneiden sukeltajien kastetilaisuutta, johon kuului erilaisia tehtäviä sukeltamiseen liittyen – sekä tietysti rutosti alkoholia. Tehtävinä oli muun muassa arvata eri kalalajeja ja imitoida niitä sekä kävellä pitkin rantaa räpylät jaloissa ja silmät sidottuina. Kastetta oli hauska seurata rantalavereilla maaten, mojitot (hinta 140THB eli rapia 3,00 €) kourassa.

IMG_6124

IMG_6130

Eräänä sukellusvapaana päivänä päätin tehdä “pienen kävelylenkin” saaren eteläpäässä sijaitsevalle Chalok Baan Kao -rannalle, joka kartalta katsottuna näytti sijaitsevan melko lähellä ja helpon kulkumatkan päässä Sairee Beachista. Todellisuus oli toista. En uskaltanut vuokrata skootteria, koska en sellaisella ollut koskaan aiemmin ajanut ja Thaimaassa ajamaan opetteleminen tuntui enemmän kuin huonolta ajatukselta hurjaan liikenteeseen ja teiden kuntoon vedoten. Olimme viime päivien aikana ehtineet nähdä jo monen monta turrea käsi tai jalka paketissa, joten se oli jo tarpeeksi hyvä syy minulle olla nousematta kaksipyöräisen kyytiin. Taolta olisi saanut myös vuokrata polkupyöriä (muu matkaseurue kertoi tämän olleen työn ja tuskan takana, sillä useat vuokraamot tarjoavat vain skoottereita). Koska halusin pitää kädet vapaana valokuvaukseen ja vapauden piipahtaa tarvittaessa sujuvasti reitiltä, otin omat jalat alleni. Lähdin siis perinteisen suomalaisen sisun ja kohtalaisen kuntotasoni luotsaamana tallustamaan pitkin asfalttitien laitaa. Onneksi aurinko ei aamupäivästä porottanut kuumasti, joten käppäileminen ei tuntunut lainkaan tukalalta.

En enää muista kuinka pitkään matka kesti, mutta viimein pienten eksymisten ja reitiltä poikkeamisten jälkeen pääsin perille vaaleahiekkaiselle rannalle, joka vielä aamusta oli hiljainen ja typötyhjä muista turisteista. Vasta puolenpäivän maita biitsi alkoi täyttyä muista ihmisistä. Ranta oli mataluuden vuoksi huono uimiseen, mutta peruslilluskeluun juuri passeli. Rannan eteläisessä päässä nökötti tunnettu Buddha-kallio, joka on saanut nimensä muotonsa perusteella. Tällä rannalla on muuten mahdollisuus harrastaa “seawalkingia”. Tähän lajiin ei tarvita juuri opetusta, vaan laitetaan pönttö päähän ja lähdetään kävelemään pitkin vedenpohjaa. Tässä on yksi hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat päästä pinnan alle, mutteivät ole innostuneet sukelluskursseista.

IMG_6145

IMG_6153

Buddha-kallio Chalok Baan Kao Beachilla

IMG_6147 (kopio) 2

Hiljaiselta rannalta löytyi myös karvainen kaveri, joka päätti vallata oman osansa pienestä pyyhkeestä.

Vaikka satuimmekin Koh Taolle juuri turistikauden aikaan (elokuussa) ja saari oli täynnä hollantilaisia, saksalaisia ja espanjalaisia turisteja, ei kokemus ollut ollenkaan huono. Eihän äärimmilleen viety turismi tietenkään sen suuremmin viehättänyt, mutta toisaalta ei myöskään onnistunut pilaamaan kokemusta. Kaikista Siaminlahden saarista juuri Tao oli minulle mieluisin rennon laid-back-asenteen ja keveän tunnelman vuoksi. Voisin jopa kuvitella palaavani saarelle vaikkapa viikoksi nauttimaan lämpimistä vesistä, vedenalaisista ihmeistä, iltaelämästä ja hedelmäisistä drinksuista. Suosittelen paikkaa erityisesti sukeltamisesta kiinnostuneille sekä nuorille aikuisille, jotka haluavat nauttia edullisesta hintatasosta ja rantabileistä. Vaikka juhliminen ei olekaan yhtä railakasta kuin bilesaari Phanganilla, vetää se kyllä vertoja monelle muulle mestalle. Turistikausien ulkopuolella saarella on hiljaisempaa, rauhallisempaa ja edullisemmat hinnat, mutta toisaalta tammi- ja elokuun sesonkina on mahdollista tutustua kiinnostaviin kanssamatkustajapersooniin.

Lisää juttuja Koh Taosta löydät myös aiemmista postauksista: Koh Tao Divers ja Thaimaan majoitustärpit. Käy ihmeessä tsekkaamassa!

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa jyka syyskuu 15, 2014 08:06

    tuohon “Opin nyt, että parissakin vuodessa kaikki voi keikahtaa mullinmallin. ”
    Kävin saarella tänä vuonna, ja kerran aiemmin 6 vuotta sitten. Olin yllättynyt miten VÄHÄN saari oli muuttunut.
    Ja kyllä sieltä hiljaistakin aluetta löytyy, mutta jostain syystä usein nämä hiljaisen paratiisirannan etsijät kuitenkin hakeutuvat ruuhkaisimmalle paikalle (kuten sairee koh taolla;)

    • Vastaa Enni syyskuu 15, 2014 17:42

      Ihanko totta? Nyttemmin kun olen lueskellut keskusteluita Koh Taosta, niin useimmat ovat päivitelleet juuri sitä, kuinka ennen niin hiljaiseen sukelluskohteeseen on noussut vain yhä enemmän kauppoja ja ravintoloita. Ja totta puhut, kyllä Taoltakin varmasti löytyisi rauhallisempaakin rantakaistaletta jos lähtisi etäämmäksi suosituimmista biitseistä. Se vain, että sukelluskoulut sijaitsevat juuri näillä isommilla rannoilla, joten väistämättä tulee eksyttyä juuri niille. :) Esimerkiksi Phanganilta löysimme tällaisen ihanan hiljaisen biitsin, vaikka saari onkin yleisesti tunnettu kovista rantabileistään.

    Jätä vastaus