Pallontallaajat.net
Valikko

Siaminlahden kovimmat pirskeet ja messevimmät menomestat

IMG_1164

Jungle Experiencen neonväritystä.

Phangania ei turhaan kutsuta Thaimaan hurjimmaksi bilesaareksi, sillä jo satamaan saavuttuamme silmiimme osui lukuisia, kovan juhlinnan rähjäämiä, nuoria reppureissaajia ja kaiuttimissa mainostettiin kovaan ääneen seuraavan päivän Half Moon Partyja. Olimme itse päättäneet jättää puolen kuun bileet tällä kertaa väliin ja osallistua sen sijaan hieman pienempiin pippaloihin. Kova tungos, huumeet ja varkaat eivät erityisemmin sillä hetkellä houkutelleet, joten valitsimme sitä vastoin tulevina päivinä järjestettävät Jungle Experiencen ja Sramanora Waterfall Partyn. Olihan meidän sentään jotkin överijuhlat koettava, kun olimme sinne asti maailmaa matkanneet.

Eräänä iltana kävelimme noin 1 km matkan hotelliltamme metsikön siimeksessä järjestettäviin viidakkobileisiin. Rumpujen pauke ja eläimelliset äänet kantautuivat tiheän metsän läpi, siivittäen askeleitamme ja aiheuttaen innostuksen ja jännityksen väristyksiä iholla. Bileiden liput kustansivat 300THB (eli noin 7€) kun paikalle saapui ennen määrättyä kellonaikaa ja lippujen hintaan sisältyi kaksi ilmaista drinkkiä, jotka ojennettiin molemmat ostajan kätösiin samalla kertaa (niin mitenkäs se alkoholilaki määrääkään juomien anniskelusta – yksi juoma kerrallaan per naama, not in Phangan!). Siinäpä sitten kaksin käsin kaadettiin rommisekoitusta kurkusta alas, samalla kun viidakko alkoi täyttyä pikkuhiljaa kiinnostuneen näköisistä juhlijoista. Illan myötä viidakossa rymisteli kai lähemmäs 3000 nuorta reissaajaa ja meno oli sen mukaista. Neonvärit välkehtivät sekä koristeluissa ja ihmisten ihoilla, sillä paikalla oli useita ihomaalausta 100THB:lla (noin 2,50€) tarjoavia paikallisia. Päätimme reissukaverini Johannan kanssa ottaa hyvän fiiliksen kunniaksi pienet ihomaalaukset, joita sitten kannoimme ylpeinä läpi yön.

IMG_1118

Sisäänpääsylippuihin sisältyi kaksi drinkkiä.

IMG_1119

Huvitusta meille soivat useat ulkomaalaiset kanssabailaajat, jotka vuorotellen tulivat tiedustelemaan erityisesti vaaleatukkaiselta ja sinisilmäiseltä Johannalta hänen kotimaataan. Useat arvasivat hänen olevan skandinaavi ja eräs thaimaalainen taksikuski onnistui osoittamaan hyvää ihmistuntemusta kommentillaan “tanssit kuin suomalainen”. Mitähän tuo lienee sitten tarkoittanut – hyvässä tai pahassa. :) Kiitin taas kerran itseäni siitä, että päätin aikanaan värjätä vaalean kuontaloni tummaksi, sillä sulauduin mukavasti joukkoon. Joku taisi heittääkin, että näytän aivan saksalaiselta, mikä ei tullut ennenkuulemattomana kommenttina. Lisäksi tapasin sohvasurffauksen kautta minuun yhteyttä ottaneen amerikkalaisen Shazin, joka oli hieman pidemmällä maailmanympärysmatkallaan ja jonka kanssa vaihdoimme sohvasurffailukokemuksia. Törmäsin myös pariin islantilaiseen poikaan, joiden kanssa jatkoimme iltaa ja väittelimme pitkään siitä, kumpien kieli kuulostaa erikoisemmalta.

Techorytmit veivät mukanaan, enkä voinut olla tanssimatta, vaikka hiki virtasi valtoimenaan kuumassa yössä. Juhlimme miltei loppuun saakka ja kello taisi olla lähempänä aamuviittä, kun viimein pääsimme takaisin hotellille nukkumaan.

IMG_1171

Seuraavana iltana painelimme Sramanora Waterfall Partyihin, jotka niin ikään sijaitsivat jossain metsikön sydämessä. Bileet olivat samanlaiset kuin Jungle Experiencekin, mutta kooltaan pienemmät. Samaan tapaan sielläkin kaupattiin ihomaalauksia, ruokakojut notkuivat erilaisia herkkuja ja neonvalot välkehtivät. Saavuimme paikalle ajoissa, sillä halusimme välttää sisäänpääsymaksun. Tullessamme paikalle, koko paikka oli pilkkopimeänä ja hiiren hiljaisena, ja ihmettelimme, olimmeko todella saapuneet oikeaan paikkaan. Jouduimme kuluttamaan aikaamme Chang-oluiden äärellä, kunnes bileet yhtäkkiä rävähtivät käyntiin. Toisaalta viimeöisiin bileisiin verrattuna Sramanora oli pienoinen pettymys, sillä vesiputouksesta ei ollut tietoakaan kuivumisen takia (vaikka ei se mikään vesiputous olisi ollut muutenkaan, pikemminkin pieni koski tai iso puro) ja väsymyskin painoi päälle. Ei sitä näköjään nuorikaan immeinen jaksa montaa päivää putkeen reivata.

kokeilu

Reggae pubissa oli mahdollisuus myös pallojen pussitukseen.

Samuilta emme löytäneet ranta- tai viidakkobileitä, mutta mielenkiintoisia klubeja ja baareja kyllä pilvin pimein. Eräänä iltana päädyimme Johannan kanssa Reggae pubiin, joka vastoin nimeään oli pikemminkin jättimäinen yöklubi. Sinä iltana klubissa ei kuitenkaan ollut kuin muutama hassu turisti meidän lisäksemme, joten tanssilattialle emme päässeet, mutta yläkerran biljardipyödät houkuttelivat meidät jäämään hetkeksi. Voin kuvitella millainen tunnelma paikassa on silloin kun se saadaan täyteen porukkaa. Reggae pub sijaitsi hieman kauempana ydinkeskustasta ja toisella puolella jokea kuin Samuin tunnetuin kauppakatu. Lisäksi sen ympäristö oli täynnä tyttöbaareja, joista thai-tytöt huutelivat ja vilkuttelivat ohikulkijoille. Meidän kahden lisäksi paikanpäällä harhaili muutamia länsimaalaisia miehiä, jotka selvästi sopivat kauppoja nuorten thai-naisten kanssa. Päätin siltä istumalta, että jos vielä joskus hamassa tulevaisuudessa vaihdan poikaystävää ja tapaan uuden miehen, niin ensimmäinen kysymys, jonka tulen hänelle esittämään on “oletko koskaan käynyt Thaimaassa poikaporukalla?”. En tietenkään ajattele, että kaikki Thaimaassa matkustavat olisivat seksituristeja, mutta valitettava tosiasia on, että tätä tapahtuu paljon paremmissakin piireissä – olipa kyse miehistä tai naisista.

Katua käppäillessämme sattui myös huvittava välikohtaus, kun eräästä tyttöbaarista rynnisti peräämme thai-tyttö huutaen “Sinulla on upeat hiukset! Minä tunnen ladyboyn, jolla on samanlaiset! Saanko koskettaa niitä?!”. En oikein tiennyt olisiko minun pitänyt tuntea itseni imarrelluksi vai päinvastoin. :D

IMG_1253

Green Mangossa oli menoa ja meininkiä!

Yksi Samuin keskustan tunnetuimmista klubeista oli nimeltään Green Mango, johon suunnistimme Johannan kanssa viimeisenä Siaminlahdella viettämänä iltanamme. Puolenyön maissa ko. alue oli tupaten täynnä bilettäjiä. Huomasimme kadulla fiilistellessämme pienen klubin, jossa ei ollut juurikaan porukkaa, mutta joka mainosti 199THB (alle 5,00 €) hintaisia cocktail-ämpäreitä. Kävimme jakamassa kaksi ämpärillistä juomaa, minkä jälkeen suuntasimme tanssimaan Mangomestaan. Tunnelma oli aivan mahtava ja hiki virtasi taas valtoimenaan! Totesimme, ettei Siaminlahden bileissä tarvinnut koskaan olla yksin tai kaksin, sillä kanssatravellerit vaikuttivat olevan avointa kansaa ja aina jonkun sattui tulla kysymään mistä olimme kotoisin. Valitettavasti pilkku tuli jo klo 03:00, jolloin mekin lähdimme pienessä nosteessa, tyttömäisesti kikatellen takaisin hotellille nukkumaan.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

1 kommentti

  • Vastaa Laura syyskuu 20, 2014 14:45

    Huhhei, melko huikean kuuloisia pirskeitä! Tuollaiset on pakko päästä kokemaan jossain vaiheessa elämää :D

  • Jätä vastaus