Pallontallaajat.net
Valikko

Hurrikaanin silmässä

IMG_3938

Niin se vain syysloma hurahti ohi. Paluu arkeen ja harmaisiin syyskeleihin on tuskallista, mutta onneksi reissusta mukaan lähteneet rusketusraidat hieman helpottavat tilannetta. Vietimme kahden viikon syyslomamme aurinkoisella St. Maartenilla, Karibian saaristossa kuuden hengen voimin. Tai ainakin loppuloma oli se aurinkoinen osuus… Hölmöiltä turisteilta nimittäin otettiin luulot pois heti toisena lomapäivänä saarelle saapumisen jälkeen. Olimme kuulleet, että iltapäivällä saarella myrskyäisi jonkin verran, mutta mitään kummoisempaa emme osanneet odottaa. Uhmakkaina päätimme aamupäivästä lähteä pienelle kävelyretkelle saaren hollantilaisen puolen pääkaupunkiin Philipsburgiin. Jo alkumatkalla taksikuskit huutelivat meille ja osa asukkaista loi meihin epäileviä katseita. Osa kauppiaista sulki liikkeidensä ovia, mikä sai meidätkin kysäisemään muutamalta paikalliselta lisäinformaatiota tulevasta myräkästä. Kaikki puhuivat klo 14 alkavasta trooppisesta myrskystä ja eräs ystävällinen poliisi-setä kehotti meitä palaamaan hotellille siihen mennessä. Kävimme ruokakaupassa ja pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, kunnes lähdimme tarpomaan takaisin hotellillemme Little Bayhin.

IMG_4290

Sieltä hän saapuu.

Iltapäivällä tuuli alkoikin pikkuhiljaa yltyä, mutta minä olin päättänyt siitä huolimatta painua hotellin kuntosalille. “On näitä myrskyjä Suomessakin koettu”. Juoksin siis sateessa ja tuiverruksessa salille, jossa ei ollut ketään muuta minun lisäkseni. Myöhemmin tajusin kyllä miksi ei. Katselin suurista lasi-ikkunoista kuinka tuuli yltyi yltymistään ja sade piiskasi palmuja kenoon. Kaiken lisäksi salin oven lukko oli rikki, joten ovi paukkui tuulen mukana nostaen jännitystä entisestään. Jännitysmomentin takia nousseet adrenaliinitasot saivat minut nostelemaan suurempia painoja kuin normaalisti ja treeni kulki kuin unelma, mutta siinä vaiheessa kun salin kattolaatat alkoivat liikahdella epäilyttävästi ja tiputtaa niiden väliin kerääntynyttä pölyä lattialle, oli minun aika lähteä. Tuuli oli asunnolle juostessani jo todella kova ja etuovemme portaikko niin täynnä suuria puunoksia, että niiden ylitse kipuaminen kävi työstä. Sisälle päästyäni olin kuin meressä uitettu, vaikken ollut juossut kuin muutaman sadan metrin matkan.

IMG_4291

Ulko-ovemme pääsi hieman kostumaan myös sisäpuolelta.

Hetken päästä kotiin tultuani huomasimme, että vesi valuu sisälle ovista, ikkunoista ja erityisesti toisen makuuhuoneen vaatekomerosta. Harpoimme ympäri kämppää yrittäen tukkia vuotavat raot pyyhkeillä, hinkaten lattioille kerääntyneitä lammikoita pesusienellä, asetellen ämpäreitä katosta vuotavien norojen alle ja rullaten kastuneita pyyhkeitä kuiviksi. Kaikki mitä vain löysimme, käytettiin Nooan arkkimme pelastamiseen vesivahingolta. Kymmeniä pyyhkeitä rullatessamme olin varma, että meillä kaikilla tulisi olemaan tenniskyynärpää riesanamme loppuloman. Vaatekomeron katto vuosi vettä niin pahasti, että yli 10 litran ämpärimme täyttyivät 5 minuutissa. Jossain vaiheessa vessat lakkasivat vetämästä eivätkä tv ja wifi toimineet lainkaan, jotta olisimme saaneet edes jonkinlaista informaatiota siitä, mitä oli juuri meneillään. Tuuli vinkui pelottavasti, salamoi ja palmunoksat hakkasivat ikkunoita. Pahin pelkoni oli, että parvekekalusteet lähtisivät tuulessa liikkeelle ja onnistuisivat pistämään lasiset ovet palasiksi (seuraavana päivänä totesin tämän käyneen joissain hotellihuoneissa toteen). Koska tuuli oli niin voimakas, ei ulos voinut kuvitellakaan astuvansa. Sen lisäksi, että olisi todennäköisesti itse lähtenyt lentoon, olisi myös ovi saattanut irrota saranoiltaan, mikä taas olisi ollut viimeinen tikki vedenpaisumuksen suhteen. Toisen makuuhuoneen ikkunasta näkyi kuinka takapihan valtava palmu ei jaksanut enää vastustaa tuulta juurillaan, vaan kaatui maahan kaikella pituudellaan. Aallot piiskasivat rantaa, eikä merelle nähnyt ollenkaan sakean sumun vuoksi, samalla kun kävelytiet olivat muuttuneet leveiksi joiksi. Vedenpaisumushärdellimme kesti n. 2,5 h, kunnes vedentulo alkoi vihdoin rauhoittua. Yö oli onneksi rauhallinen ja saimme nukkua hyvät yöunet, vaikka ulkona satoikin edelleen. Kädet tosin olivat kuin löysää makaronia kaiken pyyhkeiden rullauksen jälkeen.

IMG_4286

IMG_4193

Aurinko heräsi paljastamaan öisten pippaloiden jäljet.

IMG_4299

IMG_4298

IMG_4293

IMG_4288

Heräsin aamukuudelta ja lähdin samantien ulos katsomaan myrskyn aiheuttamia tuhoja. Näky oli suoraan sanottuna aika lohduton. Koko hotellialue oli täynnä kaatuneita puita, hiekkaan hautautuneita ja ympäriinsä lennelleitä rantatuoleja, särkyneitä ovia ja ikkunoita, revenneitä kankaita, kuolleita lintuja ja mutaa. Merivesi oli muuttunut kuraisen väriseksi, ranta oli täynnä levää ja veden mukana huuhtoutuneita jätteitä. Tässä vaiheessa ajattelin, ettei kyse ollut enää ollut mistään pienestä trooppisesta myrskystä.

Lopulta selvisi, että kyseessä oli ollut Gonzalo -niminen, 2. asteen hurrikaani, joka oli tiettävästi aiheuttanut ainakin yhden seilorin kuoleman. Tässä 2. asteen hurrikaanissa tuuli puhaltaa 43-49 metriä sekunnissa, mikä kuulostaa ainakin itsestäni melkoisen kovalta puhurilta huomioiden, että Suomessa myrskyn määritelmän saa 25 metriä sekunnissa kulkeva puhuri. Toisaalta oli hyvä, ettemme täysin tienneet asian oikeaa laitaa, sillä ajatus hurrikaanista olisi saattanut aiheuttaa tarpeetonta lisäjännitystä. Ihan kuin sitä ei olisi jo tarpeeksi ollut niitä pyyhkeitä väännellessä… Useat paikalliset kertoivat meille vuoden -95 Luis hurrikaanista (4. aste, tuulen nopeus 59-69 m/s), joka oli aiheuttanut saarella huimat tuhot. Monet myös sanoivat edellisillan hurrikaanin tulleen heille täytenä yllätyksenä, sillä trooppinen myrsky oli muuttunut asteittain ensin hirmumyrskyksi, sitten 1. asteen hurrikaaniksi ja lopulta saavuttanut 2. asteen. Loppulomamme aikana pääsimmekin todistamaan monille purjeveneille, rannoille ja rantabaareille aiheutuneita tuhoja hotellialueen ulkopuolella. Luojan kiitos emme olleet päättäneet viettää syyslomaamme Bermudalla, jota kohti Gonzalo matkasi välillä jopa 4. asteen voimalla.

IMG_4287

IMG_4300

IMG_4289

IMG_4301

IMG_4294

Kaunis, valkeahiekkainen rantamme oli muuttunut leväiseksi kiviröykkiöksi.

IMG_4292

IMG_4296

IMG_4295

IMG_4297

Joidenkin parvekekalusteet olivat todellakin tulleet sisään.

Mutta kokemus tämäkin ja siitä selvittiin ehjin nahoin. Kunnostus- ja raivaustyöt saatiin aloitettua melko nopeasti, ja yhteydet ulkomaailmaan palasivat wifin muodossa viikon jälkeen. Meressä emme valitettavasti päässeet muutamaan päivään pulikoimaan, mutta onneksi sekin puhdisti lopulta itse itsensä. Paratiisi jäi joiltain osin rempalleen, mutta riitti kyllä meille oikein mainiosti, niin kauan kuin vain aurinkoa piisasi. Ja sitähän piisasi. :)

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Inka marraskuu 5, 2014 07:52

    Huhhuh, aikamoista meininkiä. Tuommoista ei ihan heti kyllä arvaisi lomalla kohtaavansa, mutta saittapahan ainakin ikimuistoisen kokemuksen. Kuvissa näyttää kyllä tosi hurjalta. Ja onneksi ette tienneet tilanteen vakavuutta, parempi huomata vasta jälkikäteen että olis voinu käydä huonosti..

  • Vastaa Enni joulukuu 17, 2014 16:29

    Näimpä, tämä kyllä muistetaan pitkään. Oli toisaalta sääli, että myrskyn piti sattua juuri saapumisemme alkupäähän, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä saari ensin sen luonnollisessa olotilassa ja sitten myräkän jälkeen. Kävimme nimittäin kiertämässä autolla saaren ympäri ja tutustumassa useisiin eri rantoihin, mutta mistään ei saanut todentuntuista kuvaa, kun kaikki oli enemmän tai vähemmän myllätty. Mutta jos tätä ei nyt ihan heti sattuisi omalle kohdalle uudestaan :)

  • Jätä vastaus