Pallontallaajat.net
Valikko

Zippailun alkeita Saint-Martinilla

Saint-Martinilta aka Sint Maartenilta löytyy runsas kattaus aktiviteetteja niille, jotka eivät jaksa kuluttaa aikaansa vain rannalla maaten ja timanttikauppoja koluten. Niinpä mekin päätimme heittäytyä elämysten vietäviksi ja matkasimme saaren ranskalaiselle puoliskolle hakemaan hieman jännitystä lomaan.

Eräs aamupäivä ajoimme sisämaassa sijaitsevalle Loterie Farmille tarkoituksenamme kokeilla aktiviteettia nimeltä “zip-lining”. Alkuperäisajatuksena oli mennä läpi normaali, 35 €:n hintainen rata, mutta se oli suljettu hurrikaani Gonzalon aiheuttamien tuhojen vuoksi. Meidän oli toisinsanoen pakko mennä 55 € maksavalle extremeradalle, mikä ajatuksena hirvitti ainakin korkeita paikkoja ja kovaa vauhtia kammoavaa allekirjoittanutta. Pienen puimisen ja keskustelemisen jälkeen päätimme kuitenkin kaikki uskaltautua kyseiselle radalle, jotta emme olisi tehneet ajoreissua paikanpäälle turhanpäiten. Saimme oppaaksemme varreltaan pienikokoisen miehen, jonka käsivarret olivat kuitenkin kuin parhaimmankin bodarin – ja joita hän esitteli mielellään. Miekkosen hauis taisi olla läpimitaltaan yhtä iso kuin oma reiteni. Hänen lisäkseen ryhmäämme liittyi myös Long Islandilla asuva amerikkalaispariskunta.

kokeilu_22_pieni

Valjaiden käytön opastuksessa.

kokeilu_29_pieni

Zippailumuotia 2014.

IMG_5441_pieni

Ensimmäiselle lähtötasanteelle meidät kuljetettiin lava-autolla.

Alkujännityksen ja ensimmäisen vaijeriliukumisen jälkeen homma osoittautuikin huippuhauskaksi, eikä peloista ollut enää tietoakaan. Korkeimmillaan vaijerit kulkivat jopa 30 metrin korkeudessa ja koko radan läpikäymiseen meiltä meni n. 1,5 tuntia. Kaikille oli jaettu aluksi valjaat ja yksi hanska jarruttamista varten, sekä ohjeistettu valjaiden käyttö ja vaijereilla kulkemisen perusperiaatteet. Jo puolivälissä rataa olimme kaikki hiestä märkiä, vaikka aurinko ei onneksemme paistanutkaan suoralta taivaalta. Tekninen paita, shortsit ja lenkkarit olivat todellakin must-varusteita kyseisessä touhussa. Myös jalkapohjat joutuivat koville vaijereilla kävellessä ja olivatkin hieman hellinä loppupäivän – kiitos ohutpohjaisten kangaskenkieni.

kokeilu_23_pieni

Elämäni ensimmäinen zip.

kokeilu_30_pieni

kokeilu_31_pieni

Oppaamme oli vaijereilla kuin kala vedessä.. tai apina puussa.. tai.. no antaa olla..

Radan viimeisimmät vaijerit olivat niin pitkiä, että niiden aikana ehti hyvin keskittyä myös ihailemaan upeita, trooppisen metsäisiä maisemia, jotka avautuivat laakeina alapuolellamme. Loppujen lopuksi “extremeksi” nimetty rata ei ollut turhan jännittävä, ja jopa me pelokkaimmat suoritimme sen kunnialla läpi. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan. Samanlaisia puistoja löytyy runsaasti muualtakin ympäri maailman. Vapauden tunne on suorastaan huumaava vaijereita pitkin liukuessa ja hetken päästä tällainenkin jänispöksy alkaa halajaa lisää – ja aina asteen korkeammalle. ;)

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus