Pallontallaajat.net
Valikko

Tytöt Suomen Turuus (osa 2)

IMG_8603

Seuraavana aamuna nukuimme puolille päivin ja päätimme myöhäisen heräämisen innoittamina suunnata brunssille. Paikaksi valikoitui lopulta Aboa Vetuksen & Ars Novan rakennuksessa sijaitseva Aula Café, jonka pihaterassilla tarjoiltiin Jazz brunssia 18 €:n hintaan. Erityisesti pihan puoli oli aurinkoisella ilmalla tupaten täynnä porukkaa, mutta onneksi löysimme pöydän, jonka vallata rauhallisesta aamuhetkestä nauttiaksemme. Brunssi oli yltäkylläinen, hienostunut ja hyvin kotitekoisen oloinen. Erilaisia salatteja oli mielin määrin ja meidän pöytämme suosikiksi valikoitui ihanan raikas ja kesäinen rucola-tomaatti-mozzarellasalaatti mansikan paloilla. Tietysti tarjolla oli myös perinteisiä croisantteja, karjalanpiirakoita munavoilla, munakokkelia, nuudeleita, makkaroita ja lihapullia isompaan nälkään. Itselleni ei kuitenkaan pienessä hedarissa mikään raskas ruoka maistunut, mutta löysin tilalle itse-tehtyä jogurttia marjoilla ja kotitekoisella, paahdetulla myslillä. Oi nam! Jälkiruokapöytäkin notkui suussa sulavia herkkuja pannukakusta unelmatorttuun, mutta oma suosikkini oli ehdottomasti samettinen suklaamousse. Nautintoa tahdittivat koko brunssihetken ajan jazzia soittava DJ ja pikkuinen, mantelisilmäinen beagle, jota oli tietysti pakko käydä aterian jälkeen rapsuttelemassa.

IMG_8598

IMG_8599

Tuo… suklaa… mousse…!!!

IMG_8380

Turun Pride-kulkuetta seurattiin Aurajoen rannalta käsin.

IMG_8381

IMG_8601

Brunssin jälkeen vatsa pömpötti niin, että pieni sulattelutauko ei ollut pahitteeksi. Krapuloissamme ja sydän hulluna hakaten kiipesimme pitkät portaat ylös Samppalinnan puistoon, jonka nurmelle köllähdimme ruokaperäsille ja nauttimaan kesäisestä säästä. Puisto oli täynnä rauhallisia sopukoita ja puisia selkänojallisia lavereita, joissa oli mahdollista istuskella ja ottaa aurinkoa. Makasimme nurmella hyvän tovin (pientä väittelyä siitä tapahtuiko se auringossa vain varjon puolella saatettiin käydä), ennen kuin päätimme palata takaisin kämpille laittautumaan seuraavaa iltahumua varten. Viinipullot ja piknikviltti kassiin ja taas menoksi! Tällä kertaa tarkoitus oli kuitenkin suunnistaa yöelämään hyvän ruoan saattelemana ja paikansimme itsemme alkuillasta Di Trevi -nimisestä ravintolasta. Spaghetti Genoveset naamaan (buffalomozzarella-pesto-tomaatti-rucola -> toimii!) ja Aurajoen rannalle muiden samanmielisten kanssa istumaan hämärtyvää iltaa. Tunnelma oli kuin ulkomailla, sillä lämpimän ilman motivoimana joko jokiranta oli täyttynyt ihmisistä. Eikä meno ollut mitään perinteistä pussikaljailua, vaan puheensorinan ja satunnaisten matkakaiuttimien säestämää istuskelua pienissä porukoissa, vaikka tyhjiä pulloja siellä täällä lojuikin.

IMG_8382

Jossain vaiheessa kylmä alkoi kuitenkin hiipiä niveliin ja siirryimme ensimmäiselle vastaantulevalle jokilaivalle nimeltä Donna. Löysimme väkijoukon läpi kahlattuamme pöydän paatin takakannelta, kannoimme pöytään sangria-kannun ja katselimme tois pual jokke säihkyviä valoja sekä joessa pärrääviä vesiskoottereita. Täytyy myöntää, että kyllä jokilaivoissa on aivan oma tunnelmansa. Enkä usko, että Turkua voi sanoa täysin kokeneensa, jollei ole käynyt edes yhdellä jokilaivalla. Erityisesti paljon pidin kuitenkin siitä, että ne pysyttelivät vakaasti omalla paikallaan kiinni rantatörmässä (terveisin nimimerkki meritautinen).

IMG_8602

Jokilaivailtuamme tarpeeksi, tallustelimme Kuka -baariin. Nimi oli ilmeisesti olevinaan jokin turkulaisten oma tsoukki, sillä eihän kukaan Turkkusessa käytä kysymyssanaa “kuka?”. Noh, ei sen väliä, sillä meidän ei ollut tarkoitus nauttia hämärän baarin tunnelmasta kuin yhden tuopillisen verran. Tanssijalka vipatti jo hurjasti ja olimme päättäneet jatkaa loppuillan Showroom -nimisellä klubilla, josta kenelläkään meistä ei ollut aiempaa kokemusta. Valitettavasti rupesimme epäilemään valintaamme siinä vaiheessa, kun jo kolme vastaantulijaa oli haukkunut mestan pahimman laatuiseksi pintaliitopaikaksi. Hetken aprikoinnin jälkeen päätimme kuitenkin antaa klubille tilaisuuden, vaikka ero viimeöiseen Dynamoon verraten olikin kuin yöllä ja päivällä. Yläkerran neonvärit ja krumeluuri olemus eivät viehättäneet vaatimattomampaan menoon tottuneita, mutta ulkoilmaterassi ja alakerta olivatkin lopulta ihan mukavia illanviettopaikkoja, vaikka suomalainen hip hop ei ehkä olekaan aivan ominta bilemusaani. Juhlat jatkuivat aamuyöhön ja kello taisi taas lähentyä aamuviittä kun kaikki illan tapahtumat oli saatu purettua ja nakkikikkarin herkut ahdettua parempiin suihin.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus