Pallontallaajat.net
Valikko

Kohti Pyhätunturin korkeuksia ja komeuksia

Ja kun varusteet on saatu pakattua ja suunnitelma tehty, niin ei kun matkaan!

Tarkoitus oli lähteä jo aamusella klo 10 jälkeen ajelemaan, mutta vettä tuli kuin aisaa ja päätimme siirtää lähtöä saderintamien liikkeiden takia vasta puolille päivin. Annan mukaan ehtisimme hyvin kävellä suunnitellut päivämatkamme vaikka lähtisimmekin liikkeelle hieman myöhemmin. Olimme jo muutenkin siirtäneet vaellusta muutamalla päivällä huonojen säiden takia ja ylipäätään joutuneet miettimään vaelluskohdetta huolella, sillä Anna oli useaan kertaan varoitellut siitä, kuinka tunturiin ei ole mitään järkeä lähteä rankkasateeseen ja ukkoseen. Ja oikeassahan tuo oli.

IMG_2923

Puolen päivän aikaan pakkasimme auton ja hurautimme noin 1,5 h Rovaniemeltä Pyhälle Adelen ja Vain Elämää cd-levyjen tahdittamina. Matkalla vastasimme muutamaan sadekuuroon, mutta myös auringonpaisteeseen. Vielä tässä vaiheessa pelkäsimme kuitenkin pahinta ja pyörittelimme ajatusta siitä, jos vettä tulisi runsaammin. Pyhätunturille päästyämme parkkerasimme auton Luontokeskus Naavan pihalle ja kävimme hakemassa sisätiloista pari ilmaiskarttaa. Naavan työntekijä antoi meille muutaman hyvän neuvon reittivalintoja ja juomavettä ajatellen. Lisäksi kävimme K-marketissa ostamassa korttipakan iltaviihdykkeeksi, mutta jota emme sitten lopulta tarvinneetkaan.

IMG_2455_1

IMG_3010

IMG_2953

IMG_2490

IMG_2954

Sitten ei kun nokat kohti Isokurua! Alkumatka Isokurun laavulle oli helppoa hiekkatietä metsän siimeksessä. Aurinko alkoi jo siinä vaiheessa lämmittää sen verran, että pitkähihaiset oli riisuttava. Myös mieli kirkastui heti kun uhkaavat sadepilvet alkoivat väistyä. Ehkä tästä tulisikin hyvä vaelluspäivä? Isokurun laavulta laskeuduimme pitkät portaat alas Kuruun, jossa kulku oli vaivatonta uusia pitkospuita pitkin. Pitkin reittiä vastaan tuli pieniä, kauniita lampia toinen toisensa perään, joita verhosivat massiiviset kivilaatoista muodostuneet kalliot. Lopulta vastasimme vaikuttavaan näkyyn eli Isokurun kivikkoisiin rinteisiin. Kuru oli henkeäsalpaavin näky siihen mennessä, enkä tiennyt, että samankaltaisia hetkiä olisi vielä tiedossa tuonnempanakin. Valokuvista Kurun tunnelmaa ei voi aistia kunnolla, vaan se on käytävä kokemassa itse. Paikka on niin massiivinen, että sitä on ylipäätään hankala saada valokuviin.

IMG_2957

IMG_2934

IMG_2925

IMG_2958

IMG_2935

Kurusta jatkoimme  17 metriselle Pyhänkasteenputoukselle, jossa kristinuskoon käännytetyt metsäsaamelaiset olivat 1600-luvulla saaneet kasteensa. Jäimme putoukselle ja sen alla seisovalle Pyhänkasteenlammelle varmaan tunniksi valokuvaamaan ja fiilistelemään tunnelmaa. Itse Putoukselle meneminen oli kiellettyä, mutta hyvinpä tuota pääsi fiilistelemään kauempaakin.

IMG_2532

IMG_2936

IMG_2937

IMG_2938

IMG_2940

Putouksen jälkeen ilmaantuivat pitkät portaat, jotka veivät takaisin ylös toiselle puolelle Kurua. Heti nousun jälkeen vastaan tuli toinen merkittävä saamelaisten palvontapaikka, näköalapaikka Uhriharju, jossa oli aikanaan uhrattu mm. poroja. Uhriharjulta ei ollut pitkä matka Karhunjuomalammelle, jossa päätimme pitää evästelytauon. Paikanpäältä löytyi kaksi laavua ja yksi päivämökki sekä lampi, jonka vesi olisi ilmeisesti ollut aivan juomakelpoista ja siitä syystä uiminen sekä astioiden pesu kyseisessä vedessä oli kiellettyä. Nautimme eväämme samalla kun vaihdoimme muutaman sanasen Itä-Suomesta tulleen pariskunnan kanssa. Paikalla pyöri myös suurehko porotokka, joka oli täynnä pieniä, leikkiviä vasoja.

IMG_2946

IMG_2576

IMG_2594

Eväiden jälkeen lähdimme vaeltamaan lähes kuuden kilometrin matkaa kohti Huttuloman yömökkiä. Puolivälissä matkaa alkoi ensimmäistä kertaa tihuttaa sen verran vettä, että vedimme sateenpitävät takit päällemme ja suojasimme rinkat. Jossain vaiheessa löysimme itsemme tienhaarasta, joka oli lähinnä kivikkoa ja jossa polun paikantaminen ei ollut aivan helppoa. Emme huomanneet pienessä tihkusateessa ison kyltin takana olevaa pienempää kylttiä, joka olisi ohjannut meidän Huttulomaan uudempaa vaellusreittiä. Näköpiiriimme sattui vain yksi kyseiseen paikkaan opastava kyltti, joten lähdimme tietämättämme tarpomaan sen ohjaamalle vanhemmalle reitille. Kapea polku vei meitä pitkin metsää ja tuntui todella pitkältä, vaikka vanha reitti oli itseasiassa uudempaa reittiä hieman lyhyempi. Maisemien puolesta vanha reitti ei ollut niin vaikuttava kuin uudempi olisi ollut, mutta matkan puolivälissä virheen tajutessamme päätimme kokeilla toista reittiä sitten seuraavan päivän paluumatkalla.

IMG_2605

Matkan puolivälissä meitä vastaan tuli kolme nuorehkoa tyttöä, jotka varoittelivat Huttuloman mökin olevan täynnä vaeltajia. Aloimme hieman jännittää miten meidän kävisi ja kuinka moni paikallaolijoista kunnioittaisi vaeltajien kirjoittamattomia lakeja ja tarjoaisi tilaa viimeksi tulleille. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi. Päästyämme perille selvisi, ettei mökissä yöpynytkään kuin yksi puolalainen pariskunta. Muilla vaeltajilla oli teltat mukanaan ja he olivatkin jo asettautuneet niihin pitkin pihaa. Lähellä mökkiä nukkui pariskunta koiransa kanssa ja hieman kauempana yksi vanhempi miesvaeltaja. Lisäksi hetkeä myöhemmin paikalle saapui telttoineen vielä yksi nuorempi suomalaispariskunta, joiden kanssa juttua tuli vaihdettua hieman enemmän. Ihmettelimme suuresti porukan määrää tähän vuodenaikaan, keskellä viikkoa ja tällä säällä, mutta onneksi kaikille löytyi suojaisa nukkumapaikka ja sopu antoi sijaa.

Olisimme halunneet tehdä vielä iltauinnin Huttujärvellä, mutta järvelle oli matkaa kilometrin verran suuntaansa, kello oli jo paljon ja meidän jalkamme väsyneet. Päätimme siis jättää uimiset sikseen, tehdä nuotion ja paistaa trangialla nyhtökaura-makaroni-salsamössöt ennen nukkumaanmenoa. Jälkkäriksi löysimme viereiseltä suolta muutaman hillan/lakan, jotka mutustelimme onnellisina nuotion loimussa.

IMG_2947

IMG_2948

IMG_2949

Annalla oli mukanaan askelmittari ja ensimmäisen päivän askelsaldoksi oli tullut noin 18 000 askelta. Yhtäkään rakkoa ei ollut siunaantunut kummallekaan, mutta kyllä jalkapohjat olivat hieman hellinä. Lisäksi minulla oli kannossani lainarinkka, joka ei ilmeisesti ollut säädetty parhaalla mahdollisella tavalla tai sitten se ei vain istunut minulle, mutta joka tapauksessa se veti lantion alueeni aika helläksi.

Kuten jo aiemmin mainitsin, meillä oli mökkiseuranamme puolalainen pariskunta, joka ei ollut koskaan aiemmin yöpynyt autiotuvassa. Tämä tosin selvisi meille vasta aamulla. He olivat lämmittäneet mökkiä jo pitkään saapuessamme paikalle ja valinneet korkeimman vuodepaikan. Yritimme hienovaraisesti vihjaista, että mökissä tulisi yöllä olemaan todella lämmin, mutta pariskunta vakuutti olevansa tottunut lämpöisiin oloihin kotimaassaan. Nyökyttelimme päätämme ja päätimme luottaa siihen, että he tiesivät mitä tekevät. Sijasimme itse vuoteet alatasoon ja sen jälkeen väsymys iskikin todella nopeasti. En ollut itse muistanut ottaa mukaan minkäänlaisia yövaatteita, joten nukuin alusvaatteisillani, mikä ei ollut loppupeleissä yhtään huono vaihtoehto ajatellen mökin lämpötilaa. Puolalaiset pyörivät tuskissaan ja kahisuttivat makuupusseja, kunnes heistä toinen ilmeisesti tuskastui kuumuuteen ja kömpi makuualustoineen lattialle nukkumaan. Yö oli melkoista sirkusta. Välillä avattiin ikkunoita sepposen selälleen, että hyttysillä oli loistava sauma lennellä sisään, välillä suihkittiin voimakastuoksuista hyttysmyrkkyä niin, että koko mökki lemusi ja välillä kuorsattiin. Minulla oli onneksi hyvät korvatulpat, joten suuri osa sirkuksesta meni minun osaltani ohi, mutta Anna taas ei omien sanojensa mukaan saanut kunnolla nukutuksi. Lisäksi Annan ilmatäytteinen patja alkoi vuotaa kesken yötä, joten oli ihme, että hän jaksoi kaikesta huolimatta olla aamulla pirteä, iloinen itsensä.

IMG_2950

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net
©annalunagraphy.blogspot.fi

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus