Pallontallaajat.net
Valikko

Sielunrauhaa ja itsensäpaljastelua laajoilla lakeuksilla

IMG_2989

IMG_2990

IMG_2997

Aamuaurinko herätti meidät joskus 9 maita kohtalaisesti nukutun yön jälkeen. Aamupalaksi oli tarjolla Blå Bandin pussipuuroa ja yksi kauraleipä meetvurstilla, ennen kuin pakkasimme kamat kasaan ja aloimme tehdä lähtöä. Huttuloman kaivolta haimme vielä pullollisen ruoanlaittovettä. Tässä vaiheessa tosiaan selvisi puolalaisten kanssa juteltuamme, etteivät he ollet aiemmin yöpyneet autiotuvassa, mikä oli aiheuttanut yöllisen sirkuksen. Mutta mitäs pienistä, kaikkihan me olemme jostain aloittaneet ja varmaankin tehneet samat virheet ensimmäisillä vaelluksillamme. Hyvästeltyämme muut lähdimme taivaltamaan takaisin Karhunjuomalammelle, mutta valitsimme tällä kertaa uudemman reitin, jonka olimme edellispäivänä missanneet. Tie oli leveämpi ja vei koko ajan hiljalleen ylemmäs kohti Noitatunturia. Laelta avautuivat taas hienot maisemat pitkälle horisonttiin ja jumahdimmekin kivikkoon pitkäksi aikaa ottamaan valokuvia ja rakentelemaan kivistä taiteellisia kokonaisuuksia. Emmekä näköjään olleet ainoita, jotka olivat innostuneet kivillä leikkimisestä kyseisellä paikalla.

IMG_3004

IMG_2976

IMG_2977

Valokuvaussessioiden jälkeen jatkoimme matkaa alaspäin, jolloin kasvusto ympärillämme muuttui taas tiheämmäksi. Taivallusaika kului arvoituksia kertoen ja laulaen. Pian saavuimme samaan epäselvään risteykseen, jossa olimme edellispäivänä menneet harhaan ja päätyneet vanhemmalle polulle kohti Huttulomaa. Jäimme hetkeksi risteykseen istumaan ja nauttimaan teetä sekä pohtimaan Noitatunturille kiipeämisen järkevyyttä. Riittäisikö aikataulu ja jaksaminen, sillä meillä oli vielä useampi kilometri matkaa edessämme? Kiipeäminen ylös ei nimittäin tulisi olemaan helppoa, sillä maasto oli haasteellista ja matkaakin reilu kilometrin verran. Lopulta päätimme jättää rinkat kivikkoon pois näkyvistä ja lähdimme tarkastamaan pienemmät, kivikkoiset jyrkänteet, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Kaukainen horisontti näkyi sieltäkin ja maisemat olivat kerrassaan upeat. Hurjasti kivikkoa ja jyrkkiä rinteitä sekä alhaalla kurussa kimmeltävä kirkasvetinen lampi. Kyseisellä paikalla intouduimme myös liittymään #thetoplesstour yhteisöön ja repäistä itsestämme irti hieman feminististä voimaa. Mitä tämä tarkoittaa, näkyy viidennestä kuvasta seuraavista ;)

IMG_2993

IMG_2995

IMG_2994

IMG_2992

IMG_2767

Valokuvailujen ja fiilistelyjen jälkeen jatkoimme iloisin mielin taivalta kohti Karhunjuomalampea. Lammen laavuissa oli paljon porukkaa, joista suurin osa päiväretkeläisiä. Toisessa laavussa tapasimme raumalaisen pariskunnan lapsineen ja koirineen ja vaihdoimme juttua samalla kun keitimme trangialla vettä purssiruokiimme. Kun ruoat oli saatu ahdettua napaan, lähdimme huussien kautta jatkamaan matkaa kohti Isokurua. Matkalla paikkailimme välillä pikkuhiljaa syntyviä hiertymiä rakkolaastareilla ja ihmettelimme valtavia muurahaispesiä. Kaverilta lainattu ja ei välttämättä itselle täysin sopiva rinkkani alkoi jo painaa lantiota ja myöhemmin kotona huomasinkin, että toisella puolella pakaran yläosaa oli melkoisen kokoinen, pitkulainen mustelma. Myös kengät alkoivat pikkuhiljaa hiertää parista kohdasta, vaikka edellispäivänä ne eivät olleet aiheuttaneet mitään tuntemuksia. Ehkä minun olisi ollut hyvä laittaa kahdet sukat päällekäin?

IMG_3002

IMG_2974

IMG_3003

IMG_2975

IMG_2973

Kun vihdoin pääsimme Isokuruun, ei se enää omasta mielestäni toiselta näkemältä näyttänyt niin henkeäsalpaavalta kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä olin jo nähnyt niin paljon muitakin vaikuttavia maisemia, että ne hieman laimensivat kurun tunnelmaa. Siitä huolimatta jäimme hetkeksi Kuruun ottamaan vielä muutaman valokuvan, kunnes alkoi raskas portaiden kipuaminen ylös Isokurun laavulle. Tässä vaiheessa reidet huusivat hallelujaa ja alkoi puuskututtaa ihan kunnolla. Väsymys alkoi muutenkin painaa kahden päivän rupeaman jälkeen, mutta sitkeydellä jatkoimme eteenpäin. Valitsimme Luontokeskus Naavalle toisen, lyhyemmän reitin kuin viimeksi, mutta se osoittautuikin ehkä heikommin opastetuksi kuin edellispäivän pyöräteitä sisältävä reitti. Reitti kulki hiihtokeskuksen rinteiden läpi kohti hotelli Pyhätunturia. Viimein takaisin autolle päästyämme jalkapohjat ja nilkat olivat melko kipeät ja voimattomat. Autoa pakatessamme paikallinen taksikuski ilmaantui paikalle turisemaan ja kyselemään jäisimmekö vielä juhlimaan reissun päättymistä. Jalat eivät kuitenkaan siinä vaiheessa olleet erityisen tanssiherkkinä, joten otimme suunnan kohti Rovaniemeä.

IMG_2970

IMG_2971

Loppupeleissä hieno reissu hienoine maisemineen ja näin ensikertalaiselle sopivan pitkäkin. Myös säät osoittautuivat juuri passeleiksi vaikka aluksi matkaan lähdettiinkin niin sanotusti pelko perseessä. Toisena päivänä askelia kertyi 20 000 eli 2000 kappaletta enemmän kuin ensimmäisenä päivänä. Yhteensä kahden päivän aikana käveltiin siis noin 38 000 askeleen verran. Kilometreistä ei ole täyttä varmuutta, mutta ensimmäisenä päivänä niitä tuli todennäköisesti suunnilleen 12 km ja seuraavana vähintään 10 km. Eli aivan riittävästi kahden päivän vaellusta varten ja sopivan rauhallisella tahdilla etenemiseen.

Tämä kaksikko suosittelee lämpimästi Pyhätunturia kaikenlaisille vaeltajille, sillä paikalle voi lähteä ihan vain päiväretkeläiseksi tai sitten vaihtoehtoisesti pidemmällekin reissulle kuin mitä me teimme. Myös vaeltajien ja retkeilijöiden ikähaarukka näytti olevan laaja, joten reiteistä löytyy sopivia vaihtoehtoja sekä nuoremmille että vanhemmillekin tallaajille. Reitit ovat myös yleisesti ottaen hyvin merkittyjä, joten eksymisen mahdollisuudet ovat häviävän pienet.

Joten ei kun seuraavaa vaellusta suunnittelemaan, sillä tähänhän jää koukkuun! Löytyykö keneltäkään suosituksia seuraavasta kohteesta? :)

IMG_2978

©wantedalifelessordinary. pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Anna / 270 Degrees elokuu 22, 2016 14:38

    Vaellukseen todellakin jää koukkuun! Itse olen nyt ulkomailla ja nautiskelen tietty olostani täällä, mutta odotan silti jo varpaat syyhyten sitäkin kun voin taas ensi keväänä työntää jalat vaelluskenkiin ja lähteä koluamaan Suomen metsiä, maita ja mantuja :)

    • Vastaa Enni elokuu 23, 2016 23:05

      Suomesta löytyy kieltämättä paljon upeita vaellusmaisemia, joihin odotan innolla pääseväni tutustumaan. Tosin täytyy myöntää, että blogissasi jakamiasi ulkomaanmaisemia katsellessa tulee myös himo päästä kokeilemaan vaeltelua muuallakin kuin täällä koto-Suomessa..! Ehdimme jo hieman kaverini kanssa fiilistellä ajatusta Norjasta ensi vuonna, joten saa nähdä toteutuuko se. ;)

    Jätä vastaus