Pallontallaajat.net
Valikko

Pettymyksiä ja elämyksiä Livornossa

Pisan parkkisakkoepisodin jälkeen lähdimme hieman harmissamme ajelemaan kohti Livornoa. Onneksi sakkoa ei kuitenkaan niin kauniissa maisemissa jaksanut kauaa murehtia. Livornon satamakaupunki sijaitsee aivan Toscanan alueen läntisellä rannikolla ja sieltä on hyvät matkustusyhteydet mm. Korsikalle ja Sardiniaan. Ajelimmekin seuraavaa majoituspaikkaamme kohden Livornon sataman kautta, katsellen samalla valtavia rahti- ja matkustaja-aluksia laajalle ulottuvalla satama-alueella.

Olimme varanneet majoituksen Grand Hotel Palazzosta, aivan Terrazza Mascagnin viereltä. Ulkoisesti hotelli oli nimensä mukaisesti palatsimainen ja odotukset sen aulaan astuessa olivat suuret. Olin halunnut reissullemme pienen palan luksusta, jota toivoin kyseisen hotellin meille tarjoavan.

Noh, odotukset eivät aivan täyttyneet moneltakaan osalta… Ensimmäinen vastoinkäyminen iski heti hotellihuoneeseen päästyämme, sillä oven sähkömekanismi oli rikki ja jouduimme selvittelemään asiaa sekä odottelemaan korjausta melkoisen tovin. Vastaanottohenkilökunta vaikutti jokseenkin nihkeältä kaikenlaisten asiakkailta saatujen huomautusten suhteen, emmekä olleet ainoita, jotka saivat samanlaisen kohtelun. Eräs asiakas mainitsi huoneessaan koko yön strobomaisesti välkkyneestä kattovalosta ja siitä, kuinka se oli estänyt häntä nukkumasta. Vastaanottohenkilökunnan vastaus tähänkin oli enemmän tai vähemmän luokkaa “voi voi, no mutta tässäpä sinulle lasku yöpymisestä”. Ja feikattu hymy päälle. Mekin saimme moneen kertaan juosta aulassa toimimattomien wifi-salasanojen ym. pienten seikkojen vuoksi, mikä ei todellakaan nostanut hotellin pisteitä.

Puolen tunnin odottelun jälkeen ovi saatiin kuitenkin vihdoin korjattua mukavan huoltomiehen toimesta ja pääsimme tekemään tutustumiskierroksen hotellissa. Olin odottanut erityisesti pääsyä polskuttelemaan alakerran spa osastolle ja kattoterassin infinity pooliin sekä kunnon treeniä hotellin kuntosalilla. Pettymys kaikkiin kolmeen oli suuri. Kattoterassin infinity pool oli pois käytöstä ja sen avaaminen tapahtuisi vasta pari päivää lähtömme jälkeen. Uima-altaan aukioloajankohdista oli kyllä seinään teipattu informaatiolappunen paikanpäällä, mutta missään hotellin nettisivuilla ei ollut ollut pienintäkään mainintaa kesä- ja talviaukioloajoista.

Romanttinen iltapolskuttelu infinity poolissa jäi haaveeksi.

Kuntosali oli pieni koppi muutamine laitteineen, vaikka se oli valokuvissa näyttänyt huomattavasti tilavammalta ja monipuolisemmalta. Myös spa osasto oli pieni, emmekä jaksaneet hiostua siellä kuin hetken verran. Avopuolisoni suhtautui tapansa mukaan positiivisesti ja yritti lohduttaa minua, että valitsemani hotelli oli hänen mielestään oikein hyvä. Minun odotukseni taas olivat olleet ehkä liiankin suuret ja olin ollut niin kovin innoissani päästessäni tarjoamaan puolisolleni tällaisen harvoin koetun elämyksen ja hemmotteluhetken, joka sitten ei ollutkaan sitä, mitä olin kuvitellut. Harmitukseni väistyi kuitenkin kattoterassilla aurinkoa ottaessamme ja todetessamme, että oppisimme tästä kokemuksesta ainakin sen, ettei kyseisen kaltainen “luksusmajoittuminen” ollut ehkä muutenkaan aivan meidän tyyliämme. Pidämme molemmat enemmän pienistä, lämminhenkisistä majatalomaisista majoituksista helpostilähestyttävällä ja ystävällisellä henkilökunnalla.

Onneksi tätä lämminhenkisyyttä ja ystävällisyyttä oli tarjolla illalla Osteria Piazza Roma -nimisessä ravintolassa. Olimme bonganneet ravintolan sattumalta kartalta ja ajaneet lyhyen matkan hotelliltamme kohti Livornon keskustaa, jossa mereneläviin erikoistunut rafla sijaitsi. Olimme taas kerran suomalaiseen tapaan hieman liian aikaisin liikenteessä ilta-aterioinnin suhteen, eikä ravintolan keittiö ollut vielä auki alkuillasta, kun pamahdimme nälkäisinä sen ovelle. Ravintolan omistaja ja pääkokki Antonio istuskeli ulkoterassin pöydässä viinipullon ääressä, ja meidät huomattuaan istutti meidät samaan pöytään kanssaan. Antonio haki meille viinilasit, tarjosi viiniään ja selosti meille englanniksi jokaisen italiankielisen a la carte -listan ruokaannoksen. Sen jälkeen hän lähti valmistelemaan keittiötään, mutta toi meille vielä lautasellisen oliiveja ja leipää pahimpaan nälkään sekä naposteltavaksi päätöksenteon ajaksi. Tämä jos mikä on loistavaa asiakaspalvelua!

Valitsimme molemmat mielenkiinnosta ja kokeilumielessä annokset mustekalaa – minä salaatin ja avopuolisoni paistettujen perunoiden kera. Ja vaikka emme juurikaan olleet ennen maistaneet mustekalaa muuten kuin friteerattujen renkaiden muodossa, ei valinta ollut lainkaan väärä. Annos oli mielettömän hyvä! Kokonaisuudessaan ravintolailta oli makuelämysten suhteen varsin onnistunut, sillä emme ole kumpikaan erityisiä oliivien ystäviä, mutta Antonion tarjoamia oliiveja maistellessa tulimme siihen tulokseen, etteivät ne olleetkaan yhtään hullumpia. Tietysti laatu ratkaisee paljon ja uskon, että Italiassa hyvien, tuoreiden oliivien saaminen käsiin on paljon todennäköisempää kuin Suomessa. Mutta jos vain satutte joskus eksymään Livornoon, suosittelen ehdottomasti pistäytymään illallisella tässä miellyttävässä osteriassa.

Seuraavana aamuna nautimme hotellissamme hermeettisen aamiaisen, joka oli yksi positiivisia kokemuksia Grand Hotel Palazzossa. Aamiaisen jälkeen pyörähdimme vielä hotellin edessä olevalla Terrazza Mascagnin shakkikuvioisella bulevardilla laskettelemassa vatsojamme ja haistelemassa merituulia. Muutamat innokkaimmat olivat jo painelleet aamupäivästä rantakiville palvomaan aurinkoa, mikä olisikin ollut oiva idea, ellei meidän olisi ollut tarve lähteä ajelemaan kohti seuraavaa etappiamme eli Castiglione della Pescaiaa, jossa meitä odotti camping majoitus ja puhdas rentoutuminen uima-altaan äärellä. Vilkutimme hyvästit Livornolle ja lähdimme valumaan kohti etelää, upeiden kallioisten rantamaisemien reunustamina.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus