Pallontallaajat.net
Valikko

Rentoa rantaelämää Castiglione della Pescaiassa

Seuraavana aamuna lähdimme siis jatkamaan Livornosta kohti viimeistä etappiamme ennen Roomaa ja auton palauttamista takaisin Interrent -vuokraamoon. Kohteenamme oli Grosseton maakunnassa, aivan Toscanan länsirannikolla sijaitseva Castiglione della Pescaia (jestas, mikä nimihirviö toistettavaksi). Matka Livornosta ei ollut pitkä, vaan ajoa taisi kestää alle 2 tuntia. Siksi meillä ei ollut aamulla Livornossa herätessämme mikään kiire rynnätä aikaisin autolle, vaan pystyimme vielä valokuvailemaan rannalla tovin ennen starttia.

Maisemat Livornon ja Castiglione della Pescaian välillä olivat todella upeita: jyrkkiä kallioita, jotka laskeutuivat mereen ja, joihin valkoiset vaahtopäät löivät voimakkaasti. Välillä näkymä vaihtui peltomaisemaksi tai pieniksi, meille jo tutuiksi tulleiksi toscanalaiskyliksi, joissa ikäihmiset istuskelivat ulkosalla katselemassa ohi kiitävää liikennettä. Puolivälissä matkaa ohitimme myös suuren militaria-alueen, joka oli kuitenkin verhottu betoni- ja piikkilanka-aidalla ym. esteillä uteliaiden silmäparien vuoksi.

Samaan aikaan italialaiselta radiokanavalta pauhasi Salvatore “Toto” Cutugnon L’italiano, jonka siis me suomalaiset parhaiten tunnemme Kari Tapion omalle kielellemme kääntämänä versiona Olen Suomalainen. Olimmekin kovasti odottaneet, koska pääsemme hoilottamaan mukana kyseistä kappaletta, sillä kyllähän Italian road tripillä pitää se edes kerran tehdä. Muita kappaleita, joita italialaiset radiokanavat kahden viikon aikana paljon meillä kuunteluttivat, olivat Francesco Gabbanin (esiintyi vuonna 2017 Italian Euroviisuedustajana) Tra te granite e le granateAlessandra Amoroson Comunque Andare sekä Giusy Ferrerin Partiti adesso. Viimeisinä päivinä osasimme jo laulaa osittain mukana kyseisiä hittejä, vaikka emme toki niistä mitään ymmärtäneetkään.

Ennen majoituspaikkaamme saapumista, kävimme noutamassa kassilliset eväitä matkan varrella olevasta Coopista, sillä seuraavaksi tiedossa olisi oma Camping -mökki keittiöllä. Olimme varanneet Camping Village Rocchettesta Superior Bungalowin yhdeksi yöksi erittäin edulliseen hintaan. Camping-alueella oli suuri uima-allasalue, jalkapallokenttä, minimarketti ja ravintola. Lisäksi tarjolla oli monenlaista aktiviteettia lapsiperheille ja muille sellaisia kaipaaville. Alueen henkilökunta oli pääosin kesätöissä olevia nuoria ja auton parkkeeraamisen jälkeen laukkumme vietiin kottikärryillä bungalowillemme, joka sijaitsi puiden lomassa lähellä uima-allasaluetta.

Bungalowissa oli pieni vessa, pieni keittiö ja makuuhuone ilmastoinnilla. Se oli oikein soveltuva yhden yön majoitukseen ja ainoita huonoja puolia olivat seinän toiselta puolelta kuuluvat muiden matkalaisten äänet sekä ilmastointi, joka puhalsi ainakin minun mielestäni välillä jopa hieman liian kylmästi. Mutta muuten olimme tyytyväisiä valintaamme ja erityisesti rentoon ilmapiiriin huolimatta siitä, että alueella majoittui paljon lapsiperheitä. Bungalow oli sen verran metsikön suojissa, etteivät allas-alueen äänet kuuluneet sisään, mutta kuitenkin niin lähellä sitä, että wifin kantama riitti siihen juuri passelisti. Lisäksi ilahduimme saadessamme mökkiimme pienen ja karvaisen kissavieraan, joka tosin hieman nosti ikävää omaa koto-Suomessa odottavaa karvapalleroamme kohtaan. Mutta onneksi matkaa ei ollut jäljellä enää kuin muutama päivä, minkä jälkeen pääsisimme taas kohtamaan kotona odottavat muut perheenjäsenet.

Heti matkatavaroiden asettelun jälkeen painelimme uima-altaille nauttimaan loppupäivän auringonsäteistä. Vaikka altaalla olikin jonkin verran porukkaa ja paljon lapsiperheitä temmeltämässä erityisesti altaiden matalassa osassa, oli tunnelma yllättävän rauhallinen. Valitsimme aurinkotuolit bungalowiamme lähimmästä nurkkauksesta ja pötköttelimme hyvän tovin yrittäen saada edes jonkinasteista brunaa ihollemme, jotta koto-Suomessa uskottaisiin meidän olleen aurinkolomalla.

Muutaman tunnin polskuttelun ja itsensä kärventämisen jälkeen päätimme lähteä katsastamaan lähistöllä olevan merenrannan, jonne vei mökiltämme muutaman sadan metrin pituinen hiekkapolku. Ranta oli todella kaunis ja päätimmekin kävellä valokuvaillen ja auringosta nauttien sen toiseen päähän, jossa hiekasta nousivat rosoiset kalliot. Täytyy myöntää, että sisämaassa pyörimisen jälkeen oli virkistävää päästä haistelemaan merituulia ja tuntemaan hiekka varpaissaan. Eikä auringossa lököttely tai päivä ilman mitään suunnitelmia ollut ollenkaan pahitteeksi. Pääsimmepähän hetken rentoutumaan oikein ajan kanssa ja nauttimaan vaivattomuudesta.

Auringon pikkuhiljaa hiipuessa palasimme takaisin Bungalowille ja kävimme syömässä illallisen Camping alueen omassa ravintolassa. Hotellialueesta huolimatta ravintolan hinnat eivät olleet mitenkään päätä huimaavia ja saimme hyvin syödäksemme pitkän päivän jälkeen. Illalla istuskelimme Bungalowimme terassilla suunnitellen seuraavan päivän reittiä Roomaan sekä sitä, miten pääsisimme Fiumicinon lentokentältä keskustaan vielä pariksi päiväksi ennen kotiinpaluuta.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus