Pallontallaajat.net
Valikko

Kaikki tiet vievät Roomaan

Castiglione della Pescaiassa vietetyn yön jälkeen jatkoimme aamutuimaan matkaa kohti Roomaa. Päivä kuluikin suurelta osin autossa tai junassa istuessa, sekä käytännön järjestelyiden parissa, joten kuvakavalkaadi ei ole kovinkaan hääppöinen. Mutta älkää huoliko, seuraava päivä Rooman ytimessä onkin sitten sitäkin visuaalisempi kattaus.

Castiglione della Pescaiasta ei ollut kuin noin kolmen tunnin matka Roomaan, mutta ennen keskustaan eksymistä meidän oli määrä palauttaa vuokra-automma takaisin Interrentin vuokraamoon, Fiumicinon lentokentälle. Palautus sujui mutkattomasti käytyämme ensin tankkaamassa sen täyteen vuokraamon läheisellä huoltoasemalla, minkä jälkeen Interrentin työntekijä tarkisti auton ja totesi sen olevan täysin kunnossa. Lisäksi saimme vuokraamolta kyydityksen Fiumicinon lentokentälle, josta pääsisimme junateitse Rooman ydinkeskustaan. Road trippimme alkoi olla lopuillaan ja meidän oli määrä viettää lomamme viimeiset kolme päivää ihastellen Italian historiallista pääkaupunkia. Sen jälkeen edessä siintäisi lento takaisin Suomeen ja paluu arkeen, joten meidän täytyisi nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä laadukkaiden pizzojen, täyteläisten gelatojen, auringon, kiireettömän elämänmenon ja kauniin arkkitehtuurin suhteen.

Otimme 8 €/hlö maksavan junan Roma Transtevereen, jossa vaihdoimme Valle Aureliaan menevään junaan. Rooman ensimmäinen majoituksemme sijaitsi juurikin Valle Aureliassa ja olimme katsoneet kartasta, että pääsisimme hotellille kätevästi kävellen, sillä se sijaitsi vain lyhyen matkan päässä rautatieasemasta. Noh, matkahan oli toki kohtalaisen lyhyt, mutta emme ottaneet lainkaan huomioon sitä, millaisia korkeuseroja ja kapeita kävelyteitä se tulisi sisältämään. Epätoivoisin vastoinkäyminen taisi olla matkan puolivälissä, kun tajusimme, että meidän tulisi raahata painavat matkalaukkumme monta kymmentä metriä ylöspäin jyrkkiä portaita pitkin. Olimme aivan hikisiä ja huohottavia päästyämme portaiden yläpäähän, mutta onneksi sen jälkeen matka jatkui loivasti alaspäin.

Olimme varanneet majoituksen Bed Rooms Rome -nimisestä guest housesta, joka oli siis käytännössä neljän huoneen huoneisto yhteisellä keittiöllä. Löydettyämme perille majapaikkaamme, meidät otti vastaan pieni intialaismies, joka ensialkuun opasti meidät talon säännöille, keräsi meiltä pienen kaupunkiveron (tämä on siis yleinen käytäntö italialaisissa hotelleissa ja kaupunkiveron määrä vaihtelee kaupungista riippuen) sekä luovutti meille avaimet. Huoneemme oli siisti ja tilava ja siinä oli oma kylpyhuone. Lisäksi meillä oli oma parveke-osuus, josta näkyivät sisäpihan aprikoosipuut. Talon vieressä oli rautatie ja junia kulki ohi säännöllisesti, mutta niistä kantautuvat äänet eivät juurikaan meitä häirinneet. Olimme kaikin puolin tyytyväisiä majapaikkaamme ja päätimme viettää pienen hengähdystauon ennen illallisravintolan metsästyksen alkamista.

Avopuolisoni löysi hetken nettiselailujen jälkeen erittäin hyvät arvostelut saaneen Goose -nimisen ravintolan noin korttelin matkan päästä majapaikastamme, ja päätimme siltä istumalta valita kyseisen raflan illallispaikaksemme. Eipähän tarvitsisi kävellä turhan kauas hikisen ja fyysisen päivän jälkeen. Valitettavasti ravintolalle päästyämme totesimme sen olevan ankkatäynnä ja pohdiskelimme jo hetken B-vaihtoehtoamme. Tarjoilija kuitenkin vakuutti, että mahtuisimme kyllä hetken päästä sisään, joten jäimme ovelle odottamaan muutaman muun kanssa. Turhautuminen alkoi kuitenkin iskeä jonotettuamme 25 minuuttia kuumassa ovensuussa ja vihdoin pöytään päästyämme olimmekin aivan hiestä märkinä.

Menu vaikutti hyvältä ja annettuamme tilauksemme tarjoilijalle, olimmekin taas hyvillä mielin siitä, että pian saisimme eteemme jotain todella herkullista, joka korvaisi ovensuussa odotteluajan mennen tullen. Jossain vaiheessa aloimme kuitenkin ihmetellä, kun ruokia ei alkanut kuulua ja olimme odottaneet jo melkein tunnin. Sen sijaan meidän jälkeemme saapuneet, viereisessä pöydässä istuneet italialaiset, jotka olivat selvästi olleet ravintolan omistajan tuttavia, olivat jo lopetelleet omat ateriansa siinä vaiheessa, kun me emme olleet vielä maistaneet muruakaan. Tarjoilijamme oli kyllä huomannut asian ja lopulta aterioidemme ilmaannuttua pöytään pahoitteli myöhästymistä syvästi. Ruoka oli ihan kohtalaisen hyvää, mutta en rehellisesti sanottuna suosittelisi ravintolaa kokemamme perusteella. Mielestäni jokaista asiakasta tulisi kohdella samantasoisesti, eikä niin, että kaverit palvellaan ennen muita asiakkaita.

Hyvitykseksi saimme 0,50 € alennuksen laskun loppusummasta sekä pienet lasilliset limoncelloa, mikä ei kuitenkaan ihan mieltä lämmittänyt enää sen jälkeen. Kyseinen limoncello oli nimittäin niin tujakkaa tavaraa, ettemme saaneet niitä kurkustamme alas mitenkään päin. Kävimme kuitenkin hakemassa lohtujäätelöt läheisestä gelateriasta ja päätimme, että seuraavana iltana pitäisimme omalla parvekkeellamme pienen, rentouttavan, hyvänmielen piknikin.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus