Pallontallaajat.net
Valikko

Hetkessä elämistä Rooman sykkeessä

Seuraavana päivänä nautimme osittain Bed Rooms Rome:n tarjoaman ja osittain omin ostoksin täydennetyn aamiaisen parvekkeellamme, ennen Rooman päänähtävyyksiin tutustumista. Päivästä oli tulossa jälleen tukalaisen kuuma, mutta päätimme uskaliaasti lähteä keskustaan turistimassojen vietäviksi.

Ensimmäisenä päädyimme Vatikaaniin, koska itse majoituspaikkamme sijaitsi kiven heiton päässä Pietarinaukiolta. Olin käynyt Roomassa ja Vatikaanissa viimeksi 12 vuotta sitten, mutta mikään ei ollut juurikaan niistä ajoista muuttunut. Pietarinkirkko seisoi omalla paikallaan ja jonot sisätiloihin olivat edelleen pitkät, minkä vuoksi tyydyimme ihailemaan kirkkoa ulkoapäin. Pietarin aukion lisäksi kiersimme läpi myös kaksi muuta Rooman tunnetuinta nähtävyyttä eli Pantheonin aukion ja Espanjalaiset portaat, mutta Fontana di Treville emme tällä reissulla ehtineet. Toisaalta itse olen jo kertaalleen nähnyt kaiken, joten hinkukaan ei ollut ylitsevuotava, mutta halusin kuitenkin, että avopuolisoni pääsisi todistamaan Rooman ihmeitä.

Kuljailun aikana käteen osui tietysti myös säännöllisin väliajoin gelato tai pizzapala, niiden luvatussa maassa kun oltiin. Erityisesti täytyy kehua Frigidarium -nimistä gelateriaa, jonka jäätelö osui ja upposi makuhermoihin. Emmekä olleet ainoita, jotka himoitsivat tämän kehutun gelaterian jäätelöä, sillä sain paikanpäällä seurakseni myös kuolaavan, karvaisen ystävän – kuten kuvista huomaa. ;)

Puolivälissä päivää aloimme olla jokseenkin näännyksissä kuumuudesta ja kävelystä, joten otimme tietoisesti suunnaksemme Villa Borghesen -puiston. Toivoimme, että puiston puut antaisivat meille hieman suojaa porottavalta auringolta ja pääsisimme hetkeksi hengähtämään. Löysimme vapaan puistonpenkin aivan Giardino del Lago -tekojärven liepeiltä ja jäimme siihen sylityksin pötköttelemään katsellen samalla ihmisiä ja elämää. Puistossa oli paljon turisteja, mutta myös paikallisia viettämässä iltapäivää palloa potkien, nurmella köllötellen, segwaylla ajellen, lintuja syöttäen ja järvellä soudellen. Monet olivat myös vuokranneet jonkinlaisen neljän hengen polkukärryn, jolla he ajelivat ympäri suurta puistoa. Hengailimme puistossa ainakin tunnin kiirehtimättä mihinkään tai stressaamatta mistään. Makasin selälläni, pää avopuolisoni sylissä välillä katsellen yllemme kaartuvien puiden latvoja ja välillä silmät kiinni vain kuunnellen elämänmenoa. Se hetki oli oikeastaan kaikin puolin melko täydellinen ja jollain tapaa melko utopistinenkin niin suuren kaupungin hulinassa.

Kuljailujen jälkeen paikansimme pienen supermarketin, jossa lastasimme ostoskorimme täyteen kaikenlaista pientä piknik naposteltavaa illaksi. Koriin päätyi lajitelma erilaisia juustoja ja leikkeleitä, suolakeksejä, mansikoita, kirsikoita ja suklaata, joista pääsisimme nautiskelemaan jo aiemmin ostetun valkoviinin kera. Ilta kuluikin näitä herkkuja mutustellessa ja seuraavan päivän agendaa miettien.

Samaan aikaan haistelimme aprikoosipuun tuoksua ja kuuntelimme ohi kiitävien junien ääniä lämpimässä illassa. Juuri tämä on sitä Rooman ja matkalla olemisen tunnelmaa, josta nautin kaikista eniten. Voi olla tyytyväinen siihen, että on saanut päivän aikana paljon aikaiseksi kameran ollessa täynnä ihania, konkreettisia muistoja ja sitten illalla voi vain nostaa jalat pöydälle ja nauttia hetkestä hyvässä seurassa. Eikä tosiaan ole koskaan pahitteeksi, että sen hetken höystää vielä hyvällä viinillä (vaikka sen joutuisikin nauttimaan muovimukeista) ja tähtitaivaalla.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus