Pallontallaajat.net
Valikko

Viimeiset tunnelmat ikuisesta kaupungista

Lähtöaamumme aikaisesta matkustusaikataulusta johtuen olimme päättäneet ihanan, Vatikaanin lähellä sijaitsevan Bed Rooms Romen sijasta yöpyä viimeisen yömme Terminin rautatieaseman lähellä. Näin pystyisimme helposti siirtymään ennen aamukuutta lähtevään junaan, joka kuljettaisi meidät Leonardo Da Vincin lentokentälle. Olimme valinneet edullisen guest house majoituksen nimeltä Meltin’ Rome Guest House, paikallisesta kiinalaiskorttelista.

Pakkasimme siis kamamme ja jätimme avaimet sovitusti Bed Rooms Romen huoneemme pöytätasolle. Kävelimme laukkuinemme St. Pietron rautatieasemalle, ostimme automaatista liput ja junailimme Terminin asemalle. Tässä vaiheessa selvittelimme myös seuraavaa aamua varten alustavasti sitä, olisiko fiksumpi ja edullisempi vaihtoehto ottaa 14 euron hintainen Leonardo Express -junalippu vai suurin piirtein samaa hintaluokkaa oleva bussikuljetus. Lopulta päädyimme matkustamaan mukavammin junalla.

Seuraava majoituspaikkamme Meltin’ Rome oli helppo ja nopea paikantaa, sillä se sijaitsi aivan muutaman sadan metrin päässä Terminin rautatieasemasta. Kyseessä oli siis yksityinen Airbnb-tyyppinen majoituspaikka ja tavallinen kerrostalo-asunto, jonka kaksi huonetta oli muutettu makuuhuoneiksi. Meidän huoneeseemme kuului yksityinen, käytävällä sijaitseva wc, kun taas toisen huoneen matkalaisten wc oli sijoitettu heidän huoneeseensa. Meitä vastassa oli pieni, raskaana oleva kiinalaisnainen, joka opasti meidät talon tavoille ja neuvoi meitä seuraavan aamun lentokenttäkuljetuksenkin suhteen. Majoitus ei ollut mitenkään ylellinen, mutta ajoi asiansa yhden yön. Huoneemme oli sisustettu askeettisesti ripauksella pop-taidetta ja sen päädyssä hurisi suhteellisen äänekäs ilmastointipömpeli.

Pötköttelimme huoneessamme hetken, kunnes päätime lähteä viimeiselle kävelykierroksellemme Rooman keskustaan. Tarkoituksena oli nauttia lounas ja tehdä samalla hieman tuliaisostoksia kotona odottaville läheisille. Käyskentelyn lomassa tassuihin tarttui myös törkeän hyvät mansikka-kermaleivokset paikallisesta leipomosta, jonka tiskin takana hääräsi joukko paikallisia mummo-ihmisiä. Italialainen isoäiti jos kuka osaa laittaa hyvää ruokaa, eivätkä mammojen kermaleivokset todellakaan romuttaneet tätä mielikuvaa.

Toinen herkutteluun liittyvä paikka, jossa halusin käydä, oli Ciuri Ciuri -niminen Sisilialainen konditoria, jossa olin lukenut myytävän vastustamattomia ricotta täytteisiä cannoli -leivoksia. Konditoria löytyi Maps.me -sovelluksen avulla ja tiskin takana palveleva nuori mies osoitti minulle kyseisen leivoksen. Siinä samalla hän kyseli meiltä, mistä olimme kotoisin ja kertoi sen kuultuaan kokemuksiaan Suomesta. Cannoli maistui hyvältä, mutta kyllä mummojen mansikkaleivokset olivat olleet vastustamattomampia. Lisäksi paikansimme pienen viinikaupan, josta löysimme muutaman laadukkaan pullon edulliseen hintaan. Liikkeessä vierailun jälkeen jouduimmekin asettelemaan matkalaukkumme hieman uuteen uskoon, jotta saimme pakattua kaikki pullot turvallisesti matkaan.

Se kuuluisa Ciuri Ciurin Cannoli.

Kun olimme saaneet viinit matkalaukkuihin ja iltavaatteet vaihdettua, jatkoimme seuraavaksi Volare -nimiseen sardinialaiseen ravintolaan Colosseumin lähelle. Tarkoituksena oli nauttia viimeinen illallinen Colosseumin katveessa ja ilta-auringon paisteessa. Illan ateriaksi valikoimme molemmat pastaa eri muodoissa: puolisoni päätti testata roomalaista perinneruokaa eli pasta carbonaraa (spagettia pekonikastikkeella) ja minä pinaatti-pastatyynyjä tomaattikastikkeella. Ihmettelimme alueella olevaa hulinaa ja hyörinää, mutta sitten tarjoilijalta tiedusteltuamme selvisi, että paikalla järjestettäisiin seuraavana päivänä Pride -kulkue. Olisi ollut kieltämättä hauska elämys päästä näkemään kulkue, mutta valitettavasti lähtöaikataulumme ei sitä tällä kertaa sallinut.

Maittavan illallisen jälkeen painelimme paikalliseen irkkupubiin katsomaan mestarien liigan Juventus vs. Real Madrid ottelua. Olimme bonganneet paikan jo päivällä samalla alueella kuljaillessamme ja puolisoni oli tiedustellut pubin irlantilaiselta omistajalta tulevan illan matsista. Omistaja oli toivottanut meidät tervetulleeksi katsomaan peliä ja kertonut odottavansa paikalle runsain mitoin jalkapallon ystäviä. Ja sellaisiahan koko Italia on pullollaan. Paikalle päästyämme ihmisiä ei onneksi vielä ollut turhan paljon, vaan saimme varattua itsellemme istumapaikat ja tilattua juomat tiskiltä turhia odottelematta. Väkeä alkoi kuitenkin valua sisään sitä enemmän mitä nopeammin kello eteni kohti H-hetkeä. Osa katsojista joutui jäämään seuraamaan ottelua pubin ulkopuolelta. Italia-Espanja asetelma oli hedelmällinen ja tunteita nostattava, joten tunnelma oli tietenkin katossa. Katselimme matsia ensimmäisen puoliajan verran, kunnes päätimme pyhittää loppuillan hyville yöunille. Herätyskello soisi jo klo 4:45, joten unet tulisivat joka tapauksessa jäämään vähäisiksi.

Kello ei pettänyt meitä, vaan huudatti meidät hereille juuri ennen aamuviittä. Unen laatu ei ollut häävi, sillä huoneessa oli ollut kuuma (ilmastointipömpeli ei sitten toiminutkaan niin hyvin kuin odotimme) ja keskeisen sijainnin vuoksi kadulta oli kantautunut jonkin verran meteliä. Revimme kuitenkin itsemme ylös, raahasimme laukkumme rautatieasemalle ja astelimme Leonardo Expressiin, joka puksutti 30 minuutin ajan suoraa lentokentälle. Junassa oli hyvin tilaa ja ehdimme torkkua juuri sopivat power napit, joilla jaksoimme lentokoneeseen asti. Lento Roomasta Helsinkiin menikin sitten käytännössä ihan vain nukkuessa ja vaikka reissu olikin ollut erittäin antoisa, tieto kotiin paluusta oli helpottava. Takaisin arkeen, takaisin rutiineihin – ja toivottavasti jonkun ajan päästä seuraavaa reissua suunnittelemaan. ;)

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Jossus Travelpics maaliskuu 9, 2018 11:01

    Rooma on tosi ihan kaupunki, siellä voisin käydä taas.

    • Vastaa Enni / Wanted A Life Less Ordinary maaliskuu 10, 2018 11:59

      Minä rakastan Rooman historiallisuutta ja arkkitehtuuria, mutta turistien määrä nykyisellään on hieman liikaa. Oli kuitenkin mukava käydä kaupungissa ja nähdä, onko mikään muuttunut, kun viime käynnistä oli 12 vuotta aikaa. :)

    Jätä vastaus