Pallontallaajat.net
Valikko

Stubnerkogelin huipulta avautuvat huikeat maisemat

Viikon kestävällä Bad Gasteinin reissullamme ehdimme tehdä muutaman päivävaelluksen, joista ensimmäisen päämääräksi otimme Stubnerkogel -nimisen vuoren. Hissin päätepiste sijaitsi 2230 metrin korkeudessa ja mielestäni fiksuin tapa Stubnerkogelin valloittamiseksi on ostaa edestakaiseen gondoli kuljetukseen oikeuttava hissilippu, mikäli aikoo suunnata vielä päätepysäkkiä hieman ylemmäs. Näin säästyy sekä voimaa että aikaa, sillä kapeita ja jyrkkiä polkuja kuljeskellessa molempia saa kulutettua aivan riittävästi muutenkin. Mikäli tarkoituksena on kuitenkin vain pyörähtää ylähissiasemalla ihastelemassa maisemia suositulla riippusillalla, voi lipunmyynnistä ostaa vain yhdensuuntaisen gondoli-lipun ja taittaa matkan ylös tai alas rennosti alavia niittypolkuja pitkin. Matkaan kannattaa suunnata viimeistään aamupäivästä, sillä hissit eivät ole auki iltamyöhälle ja viimeisestä vuorosta myöhästynyt, joutuu taittamaan pitkän matkan alas takaisin keskustaan. Lisäksi korkeuksiin kannattaa varata mukaan lämmintä vaatetta, sillä huipulla tuulee paikoitellen kylmästi.

Ensimmäinen pysäkkimme oli siis Stubnerkogelin ylähissiasema, johon suurin osa retkeilijöistä jäi maisemia ihailemaan jatkamatta sen pidemmälle. Monet heistä olivat lapsiperheitä, sillä kyseessä oli helppo rasti pienemmillekin kulkijoille tai vähemmän kokeneille vaeltelijoille. Hissiasemalla oli ravintola, wc:t ja terassi, ja tietkin olivat sen verran leveitä ja helppokulkuisia, että niitä oli mahdollista kulkea vaikka lastenrattaiden kanssa. Sen sijaan mitä kauemmas ja korkeammalle ylähissiasemalta lähti suuntaamaan, sitä harvemmaksi vastaantulevien ihmisten määrä kävi, ja nekin harvat vaikuttivat olevan hieman kokeneempia vaeltajia. Jyrkillä niittyrinteillä laidunsi lehmiä ja minne tahansa katseensa suuntasikin, horisontista kohosi majesteettisen kokoista vuoristoa silmänkantamattomiin. Vihreä nurmi, sininen taivas ja lumiset vuorenhuiput loivat huikean kauniin kontrastin ympärillemme.

Stubnerkogelin suosituin vierailupiste oli 140 metrin korkeudessa killuva riippusilta, jolta saattoi kuikuilla sekä ympärille vuoristoon, että alas 28 metrin pudotukseen. Tuulessa vienosti heiluva riippusilta aiheutti korkeanpaikankammoiselle pieniä sydämentykytyksiä, mutta onneksi en vielä siinä vaiheessa tiennyt, millaisia jyrkänteitä edessäpäin oli vielä odotettavissa. Olisin muuten saattanut jättää leikin kesken ja jäädä hissiravintolaan mutustelemaan Apfelstrudelia loppupäiväksi.

Koko päivän sää suosi meitä niin, että pääsimme nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta, mutta myös paikoitellen hieman suojaavista pilvenrepaleista. Ei kuitenkaan ollut yhtään liioiteltua ottaa päähinettä ja käsineitä mukaan ylös huipulle. Aikamme Stubnerkogelin maisemia ihailtuamme, lähdimme seuraavaksi suunnistamaan parisataa metriä korkeammalle Zitterauer Tischille, josta kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa. Pysykää kuulolla!

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus