Pallontallaajat.net
Valikko

Välipäivän retki Bad Hofgasteiniin

Stubnerkogelin ja Zitterauer Tichin jälkeisen vaelluksen jälkeen päätimme pitää palauttavan välipäivän. Ihan löhöämisasteelle emme kuitenkaan halunneet heittäytyä, vaan päätimme lähteä päiväretkelle Bad Gasteinin naapurikaupunkiin nimeltä Bad Hofgastein. Luvassa olisi siis noin 10 kilometriä tasamaakävelyä, mikä tarkoittaisi vaelluskenkien vaihtoa kevyempiin lenkkareihin.

Reitti reilun 6000 ihmisen asuttamaan Bad Hofgasteiniin kulki rinteitä pitkin, vaihtelevasti asfaltti- ja hiekkateitä kävellen. Matkan varrella pääsimme nauttimaan perinteisistä maalaismaisemista ja -elämästä. Näimme sekä pienempiä että isompia vesiputouksia ja kävelimme kallioiden läpi koverrettujen tunneleiden läpi. Maisemat olivat monipuoliset ja ympärillämme siinsi vaihtelevasti kauriiden ja vuohien laiduntamia niittyjä sekä tiheänä kasvavaa metsää korkeine puineen. Välillä eteemme osui perinteisiä maalaistaloja, joiden seinät oli koristeltu sarvipäisten eläinten kalloilla ja värikkäällä kukkaloistolla.

Kaikki portit, joista kuljimme, täytyi aina muistaa vetää perässään kiinni.

Bad Hofgasteiniin päästyämme teimme pienen kiertokävelyn pienen kaupungin läpi, kunnes paikansimme itsemme kahvila Schweigerin jäätelölistojen ja kakkuvitriinien ääreen. Kaupunki itsessään oli ihan viehättävä, mutta ei mitenkään erikoinen Itävallassa ja Saksassa usein matkanneille. Bad Gasteinista se erosi lähinnä siten, että talot olivat maatasossa, eivätkä rinteiisiin rakennettuja, hotelleja oli huomattavasti vähemmän ja ehkä perinteisiä itävaltalaisia puutaloja oli enemmän. Tämä tosin on vain minun mielikuvani.

Oli jo iltapäivä, kun lähdimme mahat sokeria pullollaan jatkamaan kohti kaupungin bussiasemaa. Jalkamme eivät kuitenkaan ehtineet vielä kovin pitkälle viedä, kun huomiomme herätti läheiseltä aukiolta kuuluva klassinen musiikki. Jonkinasteinen kaupunginorkesteri soitteli ulkoilmalavalla, jonka kaarevassa katsomossa istui runsaasti paikallisia. Totesimme konsertin olevan jokin tiistaipäivän ilmainen harjoitusesitys ja istahdimme mielenkiinnosta kuuntelemaan muutaman sävelmän. Mikäs siinä pilvipoutaisesta kesäpäivästä ja musiikista nauttiessa, kun kiire ei ollut minnekään.

Bussimme takaisin Bad Gasteiniin starttasi tietöiden valtaamalta bussiasemalta, josta ei ollut vaikea löytää oikeaa pysäkkiä. Niitä kun ei ollut siellä myllerryksen takia kuin yksi. Lipun hintakaan ei päätä huimannut, sillä aikuisilta kyyti kustansi 1,20 euroa per henkilö. Loppuillan otimmekin sitten rennosti, valmistautuen seuraavan päivän rankempaan vaellukseen, joka suuntautuisi läheiselle Graukogel vuorelle. Tiedossa olisi lisää upeita vuoristomaisemia, joiden eteen joutuisimme tekemään tuplasti enemmän fyysistä työtä haastavassa maastossa.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus