Pallontallaajat.net
Valikko

Seikkailuja Marjanin kukkulalla

Aurinkoisena perjantai-päivänä päätimme tehdä kävelyretken Marjanin kukkulalle. Ajoimme bussilla Airbnb -asunnoltamme keskustaan ja ostimme päivän ensimmäiset jäätelötötteröt tietysti jo heti aamusta. Totesimme muuten, että jäätelö Splitissä oli lähestulkoon yhtä hyvää kuin italialaisissa gelato -kojuissa – tai itse en ainakaan huomaisi eroa jos silmät suljettuina joutuisin niitä maistelemaan. En enää muista kuinka monta palloa viikon aikana tuli maistettua ja useimmiten parikin päivään. Mutta hei, väliäkös sillä kun lomalla oltiin!

Kuljimme pääkävelykadun toiseen päähän, josta lähtivät ylöspäin pitkät, mutta eivät kuitenkaan kovin jyrkät portaat. Portaat kulkivat asuinrakennusten välissä  ja olikin mukava ihastella taloja matkan varrella, samalla kun reidet ja pakarat huusivat hallelujaa mitä ylemmäs kiipesimme.

Puolivälissä matkaa vastaan tuli hieno näköalapaikka, josta tiirailimme Splitin rantabulevardia palmupuineen ja oranssikattoisia rakennuksia täynnä olevaa vanhaa kaupunkia sypressipuiden reunustamina. Kaupunkia ympäröivät vuoret ja meri sädehti taivaansinistä ja turkoosia. Noustessamme yhä ylöspäin, alkoivat rakennukset vähentyä ja ympäristö muuttua maastoisemmaksi. Löysimme myös hieman luonnonmukaisempia näköalapaikkoja, joissa kasvoivat kaktukset ja valtavat aloe vera -kasvit. Kasvusto oli myös täynnä erilaisia mielenkiintoisia mönkijöitä, kuten isoja koppakuoriaisia ja pienen pieniä heinäsirkkoja, joiden sirkutus raikasi kuivien heinikkojen seasta.

Pitkän kiipeämisen jälkeen, pääsimme vihdoin kukkulan laelle, johon oli rakennettu näköalatasanne ja, jonka laella liehui Kroatian lippu. Löytyipäs täältä yksi bajamajakin rakkonsa kiipeämisen aikana täyttäneille turisteille. Näköalatasanteen toiseen päätyyn oli myös rakennettu valtava valkoinen risti, joka näkyi varmasti pitkälle merelle, ellei jopa naapurisaarille asti.

Hetken hengähdyksen ja maisemista nauttimisen jälkeen jatkoimme vielä eteenpäin polkuja ja asfaltoituja teitä pitkin. Teitä reunustivat massiiviset kalkkikivikalliot, joista osaan oli kiinnitetty kalliokiipeilyä varten valmiita varmistuspisteitä. Matkan varrella törmäsimme myös useisiin pieniin kivikirkkoihin ja kallioon kaiverrettuihin asumuksiin, jotka vasta mielenkiintoisia olivatkin. Nopean tiedonhaun jälkeen selvisi, että kyseessä olivat ns. Hermitage caves eli vapaasti suomennettuna erakkoluolat 1400-luvulta.

Kuuma päivä, paikoittainen suora auringonpaiste ja pitkä kävelymatka saivat meidät himoitsemaan turkooseihin vesiin pulahtamista ja pientä suolaista mahan täytettä. Laskeuduimme siis hiekkapolkuja pitkin alas kukkulalta ja päädyimme Kasjunin turistien täyteiselle uimarannalle, jonka ranta ei ollutkaan suinkaan hiekkaa, vaan valkoista pientä kiveä. Tilasimme sandwitchit rantaravintolasta ja kävimme tekemässä nopean pulahduksen kirkkaseen veteen. Kivinen pohja oli hieman epämukava kävellä ja uimakengät olisivat olleet tällä rannalla kova juttu. Sellaisia ei kuitenkaan ollut sattunut mukaan, mutta onneksi tajusimme hankkia ne Mall of Splitistä ennen tässä postauksessa läpikäytyä kajakkiretkeä.

Pulahduksen jälkeen jatkoimme autotien vartta pitkin jonkinmatkaa takaisin ylös kohti Splitin keskustaa, kunnes löysimme takaisin keskustaan vievän bussin pysäkin. Pysäkillä jutustelimme mukavia vanhemman kroatialaisnaisen kanssa ja ihastelimme, kuinka taitavasti tässä kaupungissa puhutaan englantia, olipa sitten kyseessä nuorempi tai vanhempi kroatialainen. Myöhemmillä Kroatian visiiteilläni olen todennut kielitaitoisia asuvan muuallakin kuin Splitissä.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.