Pallontallaajat.net
Valikko

Pyöräilypäivä Trogirissa

Eräänä aurinkoisena päivänä päätimme heittäytyä aktiivisiksi ja matkustaa bussilla Splitistä läheiseen kaupunkiin nimeltä Trogir. Ajatuksena oli vuokrata kaupungista pyörät ja ajella niillä aivan Trogirin vieressä kaakossa sijaitsevalle Ciovon saarelle nauttimaan luonnonläheisemmistä maisemista.

Vuokrasimme pyörät paikallisesta matkatoimistosta nimeltä Ventos ja saimme ne kuudeksi tunniksi käyttöömme noin 80 kunalla eli rapia 10 eurolla. Trogirista ja Splitistä löytyy useita pyöriä vuokraavia matkatoimistoja, joten ei välttämättä tarvitse kuin lähteä kuljailemaan pitkin katuja, niin aina joku niistä tulee vastaan. Hinnat ovat suurin piirtein samaa luokkaa joka pyörävuokraajalla. Mukaan saa halutessaan myös kypärän, jonka käyttö on suositeltavaa autojen seassa poukkoillessa ja kivikoissa kompuroidessa.

Aika hypätä pyörien selkään ja lähteä valloittamaan teitä!

Ciovon saari on jaettu kolmen eri kaupungin kesken: osa siitä kuuluu Trogirille, osa Splitille ja osa Okrugille. Me pyöräilimme pitkin pohjoisrannikkoa ja palasimme takaisin Trogiriin Zednon kautta.

Ajelimme jonkin matkaa pitkin pohjoisrantaa ja meren vierustaa, kunnes sen turkoosi vesi alkoi kutsua meitä puoleensa. Pohjoisrannan puolella on useita nudistien suosimia poukamia, josta mekin löysimme itsellemme rauhallisen veteenastumispaikan. Ja paikalliseen tapaan heittäydyimme mekin uimaan pelkät uimatossut jaloissamme ennen kuin jatkoimme matkaa vieläkin hikisemmille poluille ja mäkeä ylös kohti saaren keskiosaa.

Matka ylös Zednon alueelle oli pitkä, jyrkkä ja äärimmäisen hikinen. Välillä taivalsimme metsikössä pitkin juurakkoisia polkuja pyöriämme taluttaen, toisinaan poljimme ikuisuuksilta tuntuvia matkoja asfalttiteillä vailla suojaa auringolta ja välillä ajelimme kivikkoisia teitä pitkin yrittäen tasapainoilla pysyäksemme pyöriemme selässä. Tai noh… lue: minä yritin tasapainoilla ja varoa kaatumasta kivikkoon. Anita oli suoranainen luonnonlahjakkuus ja hurjapää maastopyöräilyn suhteen, kun taas itse matelin etanavauhtia ja rukoilin selviäväni liiemmittä mustelmitta retkestämme. Anita saikin muutamat hyvät naurut ja kuittailun aiheen odottaessaan minua useamman minuutin jonkin mäen loppupäässä, kun itse laskettelin pyörälläni alas hiljempaa kuin kävelyvauhtia :’D Minkäs sille voi, kun on tottunut mummomankelointiin ja jalkajarruihin, ja sitten käteen isketään käsijarrullinen, virtaviivainen hybridi. Että turvallista matkaa vain!

Pyöräilyretkestä selvittiin kuitenkin hengissä ja ehjin nahoin, vaikkakin muutamalla sydämenpysähdyksellä allekirjoittaneen toimesta. Pyörän vuokraaminen oli edullista ja tiet olivat yleensä ihan kohtalaisessa kunnossa. Muuta liikennettä oli kuitenkin yleisillä asfalttiteillä jonkin verran eli olin tyytyväinen siihen, että olimme saaneet vuokraamosta pyöräilykypärät matkaamme. Koska mäkien kipuaminen vei yllättävän paljon aikaa, meillä meinasi tulla hieman kiire ehtiä palauttamaan pyörät ajoissa takaisin vuokraamolle. Pimeä ehti jo alkaa laskeutua siinä vaiheessa, kun viimein löysimme tiemme takasin Trogiriin. Palautusten jälkeen kävimme vielä nauttimassa paikallisessa ravintolassa aktiivisen päivän jälkeen ansaitut risotot, kunnes jatkoimme paikallisbussilla takaisin Splitiin.

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.