Pallontallaajat.net
Valikko

Päiväretki Krkan kansallispuistoon

Lomaviikkomme viimeiseksi aktiviteetiksi ja elämykseksi päätimme valita Krkan kansallispuiston, joka sijaitsi bussimatkan päässä Splitistä. Olimme varanneet etukäteen netin syövereistä kaivamalla pakettiretken luonnonpuistoon, koska se vaikutti sillä hetkellä varmimmalta ja helpoimmalta tavalta päästä nauttimaan puiston vesistä ja vehreydestä. Pakettireissu sisälsi suoraa bussi- ja venekuljetuksen Krkaan, joten meidän ei tarvinnut erikseen ruveta sumplaamaan maksuja eri yhtiöille ja pohtimaan mitä kautta puistoon menisimme sisään, vaan tällä kertaa rahat käteen ja menoksi helpotti suunnitelmiamme suunnattomasti. Hölmöläisenä en tietenkään muistanut kirjata mihinkään ylös, mikä retkipalvelu oli kyseessä, mutta tällaisia tarjoajia löytyy Splitistä loputtomiin jo pelkästään rantakadun varrelta. Eikä hintakaan lopulta montaa kymppiä kustanna ottaen huomioon, paljonko se yksinkertaistaa puistoon pääsyä käytännössä. Jo pelkästään sisäänpääsy yhdeltä aikuiselta maksaa itsessään suosituimpina sesonkikuukausina 20 euron molemmin puolin + usein laivamatka kustantaa vielä erikseen.

Tämän patsaan juurelta reissu starttasi. Paikalla oli jo aamutuimaan myös paljon muita retkeläisiä.

Olimme saaneet ohjeeksi saapua klo 8 vanhan kaupungin laidalla sijaitsevan patsaan juurelle, josta paikallinen opas tulisi opastamaan meidät bussille. Paikalla oli meidän lisäksemme useita aamuvirkkuja nuoria matkailijoita, eikä kaikilla suinkaan ollut sama päiväretkikohde edessään. Ilmeisesti kyseinen spotti oli suosittu tapaamispiste useille eri matkanjärjestäjille. Joka tapauksessa oppaamme saapui paikalle, keräsi kaikki kokoon ja kävelytti meidän bussiasemalla odottavaan linjuriin. Matkaa Splitistä kansallispuistoon on autoteitse vajaa 90 km ja kokonaisuudessaan taisimme istua bussissa tunteroisen, kunnes pääsimme kohteeseen, josta jatkoimme laivalla pääpelipaikoille.

Puistoon päästyämme meille lyötiin kartat käteen ja muistutettiin olla tiettyyn aikaan iltapäivästä takaisin Splitiin vievillä busseilla. Meidän ei tarvinnut varautua laivakyytiin paluumatkalle, vaan paluukyydit starttasivat suoraa luonnonpuiston parkkipaikalta. Meille jäi siis noin nelisen tuntia aikaa tutustua puistoon, mikä riitti vallan mainiosti.

Ensimmäisenä kansallispuistosta meille avautuivat valokuvaukselliset Skradiski buk -vesiputoukset, joita ympäröivässä smaragdinvihreässä vedessä kahlasi turistia toisen perään. Päätimme jättää kastautumiset retken loppuun ja suunnata noin kahden kilometrin mittaiselle pitkospuukierrokselle. Skadiski buk ei suinkaan ollut ainoa vesiputous, joka puistosta löytyi, joten ihmeteltävää riittää kyllä runsaasti riippumatta askeleiden määrästä. Kansallispuistossa voi halutessaan vierailla vain muutaman tunnin ajan tai vaihtoehtoisesti viipyä useammankin päivän, sillä alueelta löytyy myös muutamia leirintäalueita ja hotelleja. Liikkuminen puistossa on helppoa, sillä joka paikasta löytyy opasteita ja kahden kilsan kävelyreitti on suurelta osin puista, leveähköä pitkospuuta. Osa vierailijoista oli liikkeellä lastenvaunujenkin kanssa, mutta jos sellaiset päätät paikalle raahata, varaudu kuitenkin muutamiin portaisiin. Paikkapaikoin väkeä oli mielestämme jopa liiaksi asti, onhan kyseessä kuitenkin yksi Kroatian suosituimmista nähtävyyksistä ja kesäaikaan lomailijoita on sanomattakin enemmän.

Pitkospuita reunustivat vehreät latvustot ja pienet lammet, joiden kirkaissa vesissä uiskenteli runsaasti kaloja. Tarkkasilmäisimmät bongailivat myös pienenpieniä sammakoita. Sorsia kehotettiin välttämään, sillä joku oppaista sanoi niiden olevan äkäisiä – tiedä häntä, en lähtenyt koettamaan onneani. Matkan varrelta löytyi useita eritasoisia näköalapaikkoja, joista vesiputouksia pääsi ihailemaan korkeuksistakin.

Viimein reitin kierrettyämme, pääsimme pulahtamaan kirkkaisiin turkooseihin vesiin ja helpottamaan oloamme paahtavana päivänä. Vesi oli aluksi pirskatin kylmää, mutta suomisisulla siihen tottui nopeasti. Uimakengät olivat myös ihan must-juttu, sillä pohja koostui isoista kivistä, jotka olivat paikoitellen liukkaitakin. Suosittelen siis lämpimästi varaamaan sopivat töppöset mukaan. Valitettavasti kovin lähelle vesiputousta ei pääse, mutta sitä pääsee kyllä ihailemaan sen verran läheltä, että kosken kuohunat tuntee kasvoillaan. Skradiski bukin alajuoksulla on oikeastaan enemmän kahluusyvyistä kuin uimakelpoista vettä, joten se sopii hyvin myös lapsille, kunhan kivien kanssa muistaa olla varovainen.

Ainakin Skadinski bukin edustalta löytyy ravintoloita, mutta ne tarjoilevat lähinnä ylihintaisia ranskalaisia ja hodareita. Tähän olimme kuitenkin etukäteen jo varautuneet ja ottaneet jotain omiakin eväitä mukaan. Lisäksi samalta alueelta löytyy wc-tilat, mutta jonot niihin olivat paikoitellen pitkät.

Kaikenkaikkiaan visiitti puistoon oli onnistunut ja vaikka turremäärä hieman aluksi hirvittikin, olin lopulta iloinen, että pääsimme näkemään kansallispuiston kertaalleen. En kuitenkaan koe, että minun täytyisi ehdottomasti päästä sinne uudestaan. Kokemuksen jälkeen näkisin kuitenkin vielä mielelläni myös kuuluisan Plitvicen, jotta osaisin tehdä hieman vertailua siihen, kumpi puisto miellyttää minua enemmän. Eli lisää luonnonpuistoja seuraavalle Kroatian matkallekin, kiitos..!

©wantedalifelessordinary.pallontallaajat.net

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.